Keski-Suomen ELY-keskus

Olemme kekseliästä kansaa ja ideoita syntyy. Valitettavan usein monet keksinnöt ja ideat jäävät pöytälaatikkoon. Entä jos myisit keksintösi lisenssin? Siitä luotaisiin yritystoimintaa ja työtä – ja sinä saisit tuloja. Teemme arjessa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa, vaikka emme ehkä ymmärrä sitä tekevämmekään. Suurin osa yrityksistä kehittää liiketoimintaa, palveluita, tuotantoa ja teknologiaa, luo uusia ideoita ja innovaatiota ja tekee tuotekehitystä. Tutkimus toimii samoin: se ennakoi, luo uutta osaamista, uusia innovaatioita tai soveltaa osaamista kehittämiseen ja uuden luomiseen. Teemme arjessa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa (TKI), vaikka emme ehkä ymmärrä sitä tekevämmekään. Hallitus on asettanut valtakunnalliseksi tavoitteeksi kasvattaa TKI-panostusta neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä. Nyt luku on Keski-Suomessa 2,7 prosenttia. Euroissa tämä tarkoittaa 150 miljoonan euron TKI-lisäpanostusta joka vuosi. Vaikka kaikkialta m

  Kortelahden yksityistielle haettiin ELY-keskukselta yksityistieavustusta. Virtavesien tutkimusalue, taimenen luontainen kutupuro ja luonnon monimuotoisuuden helmi. Siinä tavoitteita, joihin Serlachius-säätiön nykyään omistama Simunankosken alue Laukaassa tähtää. Työt ovat jo pitkällä. Aika monessa niistä ELY-keskus on ollut merkittävällä panoksella mukana joko rahoitusavustusten, toimeenpanon ohjeistusten tai molempien muodossa. Kaikki alkoi siitä, kun entisen kalanviljelylaitoksen kiinteistöt ympäröivine vesialueineen siirtyivät R. Erik ja Bror Serlachius -säätiön omistukseen jokusia vuosia sitten. Virtavesien puolestapuhuja ja säätiön puuhamies Gösta Serlachius näki mahdollisuuden. Mitä jos vanhasta kalanviljelyslaitoksen vedenottokanavasta – Capeenpurosta – saisi rakennettua taimenille soveltuvan luontaisen kutupuron? Alueesta voisi kehittää todellisen virtavesien tutkimusalueen tutkijaresidensseineen. Työt ovat edenneet nopeasti. Uoma on luonnonmukaistettu, tutkimustoimintaa

Jostain syystä noin kerran vuosikymmenessä jokin ympäristöongelma nousee ylitse muiden. Kun itse aloitin työni ympäristöhallinnossa 1980-luvulla, painittiin vielä teollisuuden vesistökuormitusten parissa. Puhdistamoja oli rakennettu ja uusittu varsin kattavasti, mikä vähensi merkittävästi vesistöihin päätyvää kuormitusta. Meillä täällä Keski-Suomessa erityisesti metsäteollisuuden jätevesien puhdistamista vauhditti päätös käyttää Päijännettä pääkaupunkiseudun raakavesilähteenä. Maa- ja metsätaloudesta tuleva kuormitus jäi vielä tuolloin teollisuuden ja yhdyskuntien jätevesikuormituksen varjoon eikä hajakuormitus herättänyt kovin voimakasta keskustelua. Siirryttäessä 90-luvulle vesikiistat jäivät hetkeksi luonnonsuojelukiistojen varjoon. Kiistojen ehdottomaksi ykköseksi nousi Natura 2000 -suojeluohjelma. Suojeluun ehdotettavien uusien alueiden inventointi jouduttiin tekemään kiireisellä aikataululla eikä prosessissa huomioitu riittävästi maanomistajia. Puuttuminen yksityisomaisuuteen koe

O saatko tyttö keittää kahvia, minulta kysyttiin aikoinaan, kun hain opiskelijana viestinnän harjoittelupaikkaa. Muistan hämmentyneeni ja sopertaneeni jotain, että kyllä osaan, mutta osaan kyllä paljon muutakin, mistä voisi olla firmalle hyötyä. Elämme jälleen aikaa, kun harjoittelijat ja kesätyöläiset kirmaavat konttoreille. Ilmassa on innostusta, jännitystä, odotuksia, ehkä myös ennakkoluuloja – puolin ja toisin. Miten harjoittelijoihin ja kesätyöläisiin kannattaisi suhtautua? Muistan ajatelleeni, että kesäharkkarin havainnot olivat vähintään yhtä osuvia kuin kalliin konsultin sparraus. Harjoittelu antaa parhaimmillaan merkittävää lisäarvoa yritykselle ja opiskelijalle. Nuoret ja innokkaat untuvikot ovat kuin raikas kesätuulahdus välillä seisahtuneeseen toimistoilmaan. He tuovat mukanaan tuoreinta osaamista, raikkaita ideoita ja teräviä huomioita. Uusi silmäpari voi havaita paljon sellaista, mitä pitkään talossa olleet eivät enää näe. Muistan taannoin ajatelleeni, että kesäharkkarin

Viime tiistaina lähdin työkavereiden kanssa lounaalle, vaikka ruokahalu tuntui olevan vähän kateissa. Nähtävästi jännitti. Iltapäivällä oli kalenterissa Keski-Suomen kestävän elämäntavan yhteistyöryhmän KYKYn uuden toimikauden ensimmäinen kokous. Järjestävän seuran edustajana ja ryhmän tämän vuoden puheenjohtajana olin pyrkinyt valmistelemaan kokouksen huolella. Kokouksesta oli tulossa hybridimallinen: osa oli tulossa paikan päälle ja useimmat osallistuivat etänä. Treenasin ryhmiin jakamista Teamsissä työkavereiden kanssa. Sommittelin diaesitykseen herätteitä ja selkeitä toimintaohjeita. Selvitin, minkä kokoisiin kuppeihin kokoushuoneen kahviautomaatin juomat mahtuvat. Mukaan oli tulossa paljon ihmisiä, myös useita uusia jäseniä, enkä halunnut, että nämä tahoillaan arvokasta työtä tekevät ihmiset kokevat aikansa valuvan hukkaan.  Yhteydet toimivat ja videoruudut näyttivät sitä, mitä oli tarkoituskin. Ihmiset eri puolilta maakuntaa ja erilaisilta osaamisen alueilta keskustelivat, löysiv

Kolmion muotoinen palikka kolmion muotoiseen reikään. Tähden muotoinen palikka tähden muotoiseen reikään. Olisipa rekrytointi yhtä helppoa kuin palikkalaatikon reikien täyttäminen iloisen värisillä, erimuotoisilla puupalikoilla. Todellisuudessa harva työntekijä täyttää uuden tehtävänsä raamit prikulleen heti ensimmäisestä päivästä lukien. Paitsi että työntekijä kasvaa täyttämään kenties isotkin saappaat, myös työnantajalta vaaditaan usein vähintään pientä hienosäätöä. Palikkaa kasvatetaan ja kulmia pyöristetään, laatikon reiän reunoja viilataan ja muotoillaan. Aikaa kuluu ennen kuin puupalikan ja palikkalaatikon reunat myötäilevät toisiaan. Vai olisiko jopa niin, että parhaat osaajat tuottavat lisäarvoa työnantajalleen niin, että molemmat kukoistavat? Rekrytointivaiheessa kyse on molemminpuolisen potentiaalin havaitsemisesta, ja aikanaan tuo potentiaali lunastetaan. Parhaassa tapauksessa palikka ja laatikko ovat yhdessä enemmän kuin osiensa summa. Helmikuun alussa Aalto2-museokeskuksee