Yhteisöllisyys ei ole pehmopuhetta, vaan avain menestykseen ja hyvinvointiin

Alkuun tunnustus. En ole se stereotyyppinen byrokraatti, joka suorittaa työnsä kahdeksasta neljään, vetää tarkan rajan työn ja vapaa-ajan välille eikä vahingossakaan tee työpäivän aikana mitään hauskaa tai sosiaalista, koska sellainenhan on aivan humpuukia. Rakastan työtehtäviäni, mutta kaikkein eniten nautin kollegoistani ja hurtista huumoristamme tiukan työnteon lomassa.

Yhteisöllisyys on voima, joka vie organisaatiota eteenpäin kohti parempia saavutuksia. Työyhteisöönsä kiinnittynyt työntekijä on tuottava, minkä kannattaisi kiinnostaa jokaista työnantajaa. Yksittäiselle työntekijälle yhteisöllisyys taas on merkittävä hyvinvointitekijä. Tai pahoinvointitekijä, jos yhteisöllisyyttä ei ole.

Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi -tutkimuksen (2024) mukaan noin joka neljäs työntekijä kokee vahvaa yhteisöllisyyttä työssään. Osa-aikaisilla ja yksin asuvilla yhteisöllisyyttä on vähiten. Työuransa alkupuolella olevat nuoret työntekijät kokevat yhteisöllisyyttä vähemmän kuin vanhemmat kollegat. Vietämme suuren osan valveillaoloajastamme työn parissa, joten on merkityksellistä yleisen hyvinvoinnin ja mielenterveyden kannalta, millaiset sosiaaliset puitteet työyhteisö meille tarjoaa.

Lisääntynyt etätyö haastaa yhteisöllisyyttä. Ihminen on sosiaalinen eläin, jota ei ole luotu kyhjöttämään päivästä toiseen virtuaalipalavereissa vailla aitoja ihmiskontakteja. Minä, entinen totaalietätyön puolestapuhuja, aloin taannoin huomata olossani epämääräistä puutumista ja huonovointisuutta. Olin pitkän etätyörupeaman aikana vaivihkaa lipunut irti siitä tärkeimmästä – voimaa antavasta työyhteisöstä. Yhteisöllisyys työssä voi tutkitusti torjua uupumusta ja myös työssä tylsistymistä.

Yhteisöllisyyteen panostaminen ei ole rakettitiedettä eikä maksa maltaita. Keskeistä on se, että johto ymmärtää henkilöstön merkityksen organisaatiolle ja siirtää tämän ymmärryksen arkeen.

Ensi vuonna aloittavaa Keski-Suomen elinvoimakeskusta ja sen kulttuuria rakentaessamme yhteisöllisyys on noussut keskiöön. Yhdelläkään nykyaikaisella virastolla ei ole varaa keskittyä pelkästään asioiden hoitamiseen, vaan ihmiset ovat prioriteetti. Ilman motivoituneita ja työssään viihtyviä ammattilaisia ei ole menestynyttä organisaatiota. Toisaalta parhaat osaajat valitsevat työpaikan, jossa on positiivinen ilmapiiri. Lisäksi työntekijöiden tapa puhua omasta työpaikastaan luo organisaatiolle mainetta hyvässä ja pahassa.

Yhteisöllisyyteen panostaminen ei ole rakettitiedettä eikä maksa maltaita. Keskeistä on se, että johto ymmärtää henkilöstön merkityksen organisaatiolle ja siirtää tämän ymmärryksen arkeen. Liikkeelle voi lähteä perusasioista: panosta perehdytykseen, pura siiloja, luota henkilöstöösi äläkä mikromanageroi, kiitä ja arvosta. Sitouta antamalla vaikutusmahdollisuuksia, mahdollista vuorovaikutteinen viestintä ja anna taustatukea niille aktiivisille, jotka muun työnsä ohella antavat panoksensa yhteishengen nostattamiseksi.

Kaikkein tärkeintä on näyttää esimerkkiä ja motivoida koko henkilöstö mukaan. Tällöin yhteisöllisyydestä tulee arkista tekemistä eikä vain kaunis lause strategiapapereissa. Yhteisöllisyyttä ei voi rakentaa väkisin tai iskostaa päähän konsulttipäivässä, vaan se syntyy aidosta halusta olla yhdessä.

Meillä ELY-keskuksella yhteisöllisyyden tuorein tuotos on virkamiesten ja -naisten saunakerho, jonka mahtipontinen missio on koluta vapaa-ajalla läpi Keski-Suomen tai ainakin Jyväskylän julkiset saunat. Yhteistyö työmaalla sujuu huomattavasti lupsakammin, kun on ottanut yksissä tuumin oikein kunnon löylyt!

Kirjoittaja Anniina Sahi toimii Keski-Suomen ELY-keskuksessa viestintäpäällikkönä. Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Keskisuomalaisessa 17.3.2025.