Keski-Suomen ELY-keskus

Ajankohtaisia tarinoita Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toiminnasta

torstai 31. elokuuta 2017

Tietoa on – miten se saadaan käyttöön?

Alueiden ominaispiirteitä kuvaamaan ja tilannekuvien luomiseen on nykyään yhä enemmän avoimia tietojärjestelmiä ja -aineistoja. Tilannekuva voi kertoa muun muassa väestössä, rakennetussa ympäristössä tai luonnonympäristössä tapahtuvista ilmiöistä ja muutoksista. Samoin tilannekuva voi paljastaa yrityksiin ja työvoimaan liittyvien indikaattoreiden suhdanteista eri kuntien ja maakuntien välillä.

ELY-keskuksella on roolia tiedon tuottajana yhteistyössä taustaorganisaatioiden (mm. Suomen
ympäristökeskus, Liikennevirasto, Maaseutuvirasto) kanssa kuin myös tiedon käyttäjänä sekä hyödyntäjänä, mutta myös osin sen jakajana.

Tiedon jalostaminen keskiössä
Ongelmaksi onkin syntynyt – ei niinkään tiedon määrä ja olemassa olo – vaan se, kuinka tieto saadaan helposti ja kansantajuisesti käyttöön sekä koottua eri tietolähteistä. Tietoa on nykyään paljon saatavilla vapaaseen käyttöön eri organisaatioiden tietopalveluiden ja rajapintojen kautta. Ja tietoa syntyy koko ajan lisää. Usein tämä tieto on ns. raakadataa, mikä ei tavalliselle kansalaiselle tai päätöksentekijälle avaudu kovinkaan helposti ja kansantajuisesti. Tai tietoa on niin paljon, että sen sisäistäminen ei tunnu kovinkaan helpolta, varsinkin kun aletaan puhumaan esimerkiksi big datan kaltaisista tietomassoista.

Wikipedia: Big data on erittäin suurten, järjestelemättömien, jatkuvasti lisääntyvien tietomassojen keräämistä, säilyttämistä, jakamista, etsimistä, analysointia sekä esittämistä tilastotiedettä ja tietotekniikkaa hyödyntäen.

Useissa organisaatioissa on tehty valmiita informatiivisia tieto- ja karttapalveluita tiedon jakamista ja julkaisemista varten. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta voidaan pitää Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tekemiä eri teemoihin liittyviä karttapalveluja (http://www.syke.fi/fi-FI/Avoin_tieto/Karttapalvelut) tai vastaava Liikenneviraston palvelua (http://liikennevirasto.maps.arcgis.com/home/index.html ). Näissä edellä mainituissa palveluissa on paljon sellaista tietoa, minkä kokoamiseen ja keräämiseen ELY-keskuksetkin ovat osallistuneet ja vaikuttaneet.  

Tiedon merkitys ja jalostaminen maakunnissa

Tulevien maakuntien tehtäväkenttä tulee olemaan hyvin laaja, ja sitä kautta myös tietotarpeet sen mukaiset. Maakunta syntyy usean eri organisaation yhteenliittymisen kautta, mikä taas mahdollistaa laaja-alaisemman tietomäärän käytettävyyttä. Uutta maakuntaa luotaessa ja tulevia maakunnan prosesseja mietittäessä on tiedolla ja sen käytöllä suuri rooli. Maakunnan toiminta ja tehtävät vaativat alueellisen tilannekuvan selkeää hahmottamista sekä ymmärrystä siitä, mitä maakunnan toimintaympäristössä tapahtuu ja miltä tulevaisuus näyttää eri indikaattoreilla mitattuna.

Yksi tapa käsitellä ja visualisoida suuria tietomassoja on hyödyntää paikkatiedon luomia mahdollisuuksia. Nykyisiin kuntarajoihin sitoutumaton tietoa avaa mahdollisuuksia suunnitella mahdollisia uusia aluejakoja sekä tarkastella asioita uudesta näkökulmasta. Paikkatiedon avulla tapahtuva tiedon visualisointi ja analysointi tekee suurista tietomassoista kansantajuisia sekä helposti ymmärrettäviä kuvia verrattuna isoihin excel-taulukoihin tai luetteloihin.

Esimerkki 1:

Maatilojen keskittyminen (v. 2016) ilman kuntarajoja

Yksi tapa tehdä tietoa näkyväksi ja helposti ymmärrettävään muotoon on tehdä erilaisia karttapalveluita tai dynaamisia karttalinkkejä, myös tulevassa maakunnassa. Yksinkertaisuudessaan kartta voi olla dynaaminen kartta, jonka voi linkittää tai upottaa verkkosivuille. Esimerkkinä tällaisesta voidaan käyttää vaikka väestön sijoittumista tai väestönmuutoksen tarkastelua tietyn ajankohdan mukaan Keski-Suomen maakunnassa sitoutumatta kuntarajoihin.
Esimerkki 2: http://arcg.is/1uTyHf (väestön sijoittuminen Keski-Suomessa)
Esimerkki 3: http://arcg.is/1qmHS5 (väestönmuutos vv. 2000-2015 Keski-Suomessa)          

Paikkatiedolla on suuri potentiaali
Paikkatiedot avaavat mahdollisuuden myös eri tietojen yhdistelyyn sekä päällekkäiseen tarkasteluun, jolloin syntyy aivan uudenlaisia tietokombinaatioita ja tarkastelutasoja tietoaineistojen kanssa. Oikeastaan mielikuvitus on rajana, mitä kaikkea tietoja ja asioita voidaan yhdistää ja analysoida sekä visualisoida mm. kartoiksi ja graafeiksi.
 
Yllämainitut esimerkit ovat vain "näytekappaleita" siitä miten paikkatiedolla voidaan muokata suuria datamassoja kansantajuisemmaksi tiedoksi. Maakunnilla tulee olemaan merkittävä rooli analysoidun tiedon jakamisessa niin kansalaisille kuin alueen toimijoille ja päätöksentekijöille sekä sen hyödyntämisessä sen omiin prosesseihin. Tiedon, joka on helppotajuista ja missä asiantuntijat antavat "tilannekuvalle" selityksen siitä mitä jokin ilmiö tarkoittaa maakunnan kannalta, voidaan pitää maakunnan toiminnan kannalta oleellisena työkaluna. 



Ylitarkastaja Juha Romula
Keski-Suomen ELY-keskus

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Kahdenlaista luonnonsuojelua – pakolla vai porkkanoilla

Eräässä laulussa toisteltiin teemaa "on kahdenlaista". Lauluntekijän vertailut soivat mielessäni, kun pohdin nyky-yhteiskunnan vapaaehtoisuus- ja valinnanvapausbuumia suhteessa menneen ajan pakkosuojeluun ja nykyiseen maanomistajille vapaaehtoiseen metsiensuojeluohjelma METSOn suojeluun. 
Luonnonsuojelussa todellinen vapaaehtoisuus oli 1980- ja 1990-luvuilla, ja osin myös 2000-luvulle tultaessa, lähes tuntematon käsite, kun puhuttiin valtakunnallisista luonnonsuojeluohjelmista tai Natura 2000-verkostosta. Yhä vieläkin on jäljellä rippeitä tuon ajan ratkaisemattomista suojeluvarauksista. Valinnanvapaus kattoi käytännössä vain yksityismaan luonnonsuojelualueen rauhoitussopimuksen ja maakaupan tai maanvaihdon. Maanomistaja sai siis valita näistä itselleen parhaiten sopivan vaihtoehdon, mutta jos vaihtoehdot eivät maanomistajalle kelvanneet, oli edessä pahalta kuulostava lunastusmenettely.  

Suunnitelmasuojelun aikakauden aikaansaannokset ovat kuitenkin kiistattomia. Millään muulla menetelmällä ei olisi saatu pysyvästi suojeltua sellaista määrää laajoja yhtenäisiä luonnonsuojelubiologisesti valittuja kohteita tasaisesti eri puolilta maata. Keski-Suomessa tuon aikakauden jäljiltä on pysyvästi suojeltuna pari prosenttia maakunnan alasta eli yli 30 000 ha.  Mutta… rahaa on kulunut tukuittain eivätkä siltikään maanomistajien mieliin syöpyneet orkoset ole vähään aikaan umpeutumassa.
Suojeltua METSO-aluetta Keski-Suomessa

METSO-ohjelmalle ei enää naureskella
Vapaaehtoisen METSO-metsiensuojeluohjelman alkutaipaleella koko ohjelmalle hymisteltiin. Täytyy myöntää, että taisin itsekin kuulua tuohon joukkoon. Vähitellen epäilyksen äänet hälvenivät, kun tuloksia alkoi tulla. Jo ensimmäisestä suojellusta tuhathehtaarisesta kohistiin, nyt koossa alkaa olla maakunnassamme jo 5000 vapaaehtoisesti suojeltua hehtaaria. Suojeltujen alueiden keskikokokin on pysynyt kivasti lähes 10 hehtaarissa. Ilmaiseksi tuo kaikki ei ole toki tullut, mutta parasta onkin ollut nähdä se aito luonnonsuojelun ilo, mikä maanomistajista suojelun myötä kumpuaa.

Miksi maanomistaja haluaa suojella metsiään vapaaehtoisesti? Syitä on monia; tietoisuus metsäluonnon uhanalaisuudesta on lisääntynyt, luontoarvot tunnistetaan paremmin, ehkä taustalla on metsään liittyviä muistoja tai historiaa, kuka ties mitä.
Liekokorven METSO-alueen nauriskuoppia Jämsässä
Kuva: Jukka Ruutiainen

Uhattuna se silti on.. Mikä ratkaisuksi?
Mutta… METSOlla on huolensa. Ohjelman on luvattu jatkuvan aina vuoteen 2025 saakka, rahoista vaan on niukkuutta – ajan hengen mukaisesti. Jo nyt on pudottu puoleen METSOn lihavista vuosista, mikä näkyy suoraan maanomistajille ohjautuvan rahavirran vuolaudessa ja vastaavasti suojeluun kertyvien hehtaareiden hitaana karttumana. Mitä sitten pitäisi tehdä? Metsiensuojelu taistelee biotaloushuuman kanssa, joten rahoituksen niukkuutta ei saisi enää olla esteenä. Lisäveroja ei kaipaa kukaan, eikä pakkosuojelun aikakaudelle ole paluuta. On ehdotettu jopa kansalaisten lahjoituksiin perustuvia valtion rahastoja tilkitsemään valtion kassakirstun vuotoja. Paras ratkaisu on vielä löytymättä. 

Miten saisimme metsiensuojelusta – pienistäkin satsauksista – maanomistajille tavoittelemisen arvoisen ylpeydenaiheen, samalla kun turvaisimme valtion suojelumäärärahojen riittävyyden?  Vapaaehtoisuuden mukanaan tuomaa iloakaan ei saa murentaa, vaan sitä tulee tukea. 
Miltäpä kuulostaisi malli, jossa vain huippuhyvät uudistarjokkaat suojeltaisiin pysyvästi täyskorvauksilla. Muilta osin kertakorvauksien uralta siirryttäisiin verohelpotusten ja määräaikaisuuden tielle. Vapaaehtoisesta suojeluesityksestä ei tehtäisi viranomaispäätöstä vaan hyvitys määräaikaisesta suojelusta hoidettaisiin verovähennyksien avulla. Ehkä myös paluuta kerran kokeiltuun luonnonarvokauppaan kannattaisi harkita, jolloin maanomistajan tahto luontoarvojen hoitoon voisi olla hyvityksen perusteena. Vapaaehtoisuus saisi tätä kautta aivan uutta ilmettä ja suojelukin uusia kannattajia. Valtion varoja säästyisi, vapaaehtoinen suojelumahdollisuus säilyisi ja mikä parasta, ei pakolla vaan porkkanoilla.


Auvo Hamarus
Yksikön päällikkö
Keski-Suomen ELY-keskus

maanantai 7. elokuuta 2017

Onko julkisen organisaation viestinnällä virkaa?

Poistan jännityksen heti alkuun vastaamalla otsikon kysymykseen: on tietenkin!

Sillä on virkaa ennen kaikkea siksi, että julkisen organisaation on oltava erityisen aulis kertomaan itsestään ja tekemisistään ulospäin jo etukäteispainotteisesti, koska olemme vastuussa toiminnastamme kustantajille eli veronmaksajille. Ulkoisella viestinnällä on julkisessa hallinnossa tiedonvälityksen lisäksi siis myös erityinen moraalinen merkitys lakivelvoitteiden ohella.


Nuo seikat mielessä me julkisen hallinnon viestijät teemme työtämme.

Sisällön on oltava selkeää kanavasta riippumatta
Meitä viranomaisia on usein syytetty – varmasti aiheestakin – siitä, että sanomamme on kapulakieltä ja tulkinnanvaraista. Tähän seikkaan olemme kiinnittäneet huomiota erityisesti tiedotteissamme, jotka ovat nettisivujemme lisäksi edelleen keskeinen osa ulkoista viestintäämme. Pyrimme kirjoittamaan tiedotteet toimittajan ja lukijan näkökulmasta. Silloin kun media lainaa tekstiä omissa julkaisuissaan suoraan tiedotteistamme, katsomme onnistuneemme. Uskokaa tai älkää, se ei ole sittenkään edes kovin harvinaista.

Pyrimme tässä palvelemaan ihan tietoisestikin mediaa: lehtitaloissa on kiire ja resurssit niukat, joten toimitustyölle jää vain rajatusti aikaa. On win win-tilanne, kun media saa suoraan painokelpoista tekstiä ja ELY-keskus näkyvyyttä. Ja kansalainen saa tietoa!

Tiedote ei ole välineenä muinaisjäännös. Mutta sen rinnalle on syntynyt paljon muitakin tapoja, joista blogi on yksi esimerkki. Blogia käytämme taustatiedon jakamiseen.

Viestintä on myös oivallusta!

Sosiaalisen median käyttämättä jättäminen olisi yksinkertaisesti typerää
Sosiaalinen media räjäytti viestinnän. Enää ei riitä, että lähetämme tiedotteen ja toivomme, että saamme lukea asiasta seuraavan päivän sanomalehdestä. Tai että päivitämme kotisivujamme ja toivomme, että joku sen sieltä huomaa. On puskettava reaaliajassa ulospäin. On vieläpä seurattava aiheesta mahdollisesti käytävää keskustelua ja reagoitava siihen.

Meidän somekanaviamme ovat blogin lisäksi tällä hetkellä Twitter ja Facebook, silloin tällöin myös YouTube. Käytämme niitä välineiden luonteiden mukaisesti. Niinpä @elyliiks liikennevastuualueen ja @elykeskisuomi koko ELY-keskuksen uutiskanavina ovat nopeita välisiteitä tarkemman tiedon lähteelle, kun Facebook-sivu Yhteinen ympäristömme edustaa meille ympäristövastuualueella pysyvämpää metatiedon välittämisen keinoa. Lisäksi talosta löytyy muutamia muitakin erillisiä somekanavia.

Sosiaalinen media on töissä ollessamme aina taustalla auki. Eräs täysin toisella alalla työskentelevä sukulaiseni naljaili kerran siitä, että olen päivät pitkät somessa. Ei auttanut kuin myöntää. Mutta olisin tietenkin voinut avata siitä, miten some ei ole meille viihdeväline vaan työväline.


Ei siitäkään muuten montaa vuotta ole, kun saattoi olla jollain tavalla itsensä korostamista todeta, ettei ole aikaa someen. Sitten saatettiin ihmetellä, kun asiat eivät viestinnällisesti oikein suju – syypäänä tietenkin lehdistö, joka ei joko välittänyt tai ahdisteli ikävillä kysymyksillä.

On oltava nopea laadusta tinkimättä. Siinäpä haastetta.


Havainnollistava viestintä on tämän päivän nouseva trendi


Tekniikan kehittyessä viestinnän kanavat monipuolistuvat, mutta niitä myös tulee ja menee. Vuosi sitten Periscope oli kaikkien huulilla, mutta nyt se on jo melkoisen out. Toisaalta Facebookin kuolemasta on puhuttu jo vuosia, mutta eipä se kuollut ole. Ja sitten on se tiedote, joka vain sinnittelee.

Videot ja erityyppiset graafit ovat joka tapauksessa tämän päivän hittejä, joita mekin olemme kokeilleet varsin kiinnostuneina. Pieni video tai havainnollistava kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tilaa pitää säästää ja kohderyhmän mukavuusalueella on syytä pysytellä, jotta sanoma menisi läpi.

Hmm, olisikohan tämäkin blogi muuten kannattanut tehdä videona? 


Jos joku on ihmetellyt sitä, miksi emme enää juurikaan harrasta paperisia esitteitä tai printtilehtimainoksia siinä määrin kuin ennen, on kyse maailman muuttumisesta. Meidän pitää muuttua sen mukana. Viestinnän yksi keskeisimmistä tehtävistä myös julkisessa hallinnossa on pysyä virtausten aallonharjalla. Se on myös sitä kustannustehokkuutta ja veronmaksajien rahojen tarkkaa käyttöä.


Viestitellään!

Viestintäasiantuntija Santtu Lytsy
Keski-Suomen ELY-keskus
 

PS. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä.. Tämä teksti piti julkaista etukäteen tekemämme hienon aikataulun mukaisesti 2. elokuuta, mutta muistinkos töissä yksinäni..