Keski-Suomen ELY-keskus

Ajankohtaisia tarinoita Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toiminnasta

perjantai 24. syyskuuta 2021

Vaelluskalakannat NOUSUssa!


Vaikka otsikko niin saattaisi antaa ymmärtää, ei vaelluskalakantojen tila ole nousussa, vaan ne ovat keskiössä maa- ja metsätalousministeriön hallinnoimassa NOUSU-vaelluskalahankkeessa. Hankkeen keskeisenä tavoitteena on uhanalaisten vaelluskalakantojen tilan parantaminen palauttamalla luontaisen elinkierron mahdollisuus – siis lisääntymis- ja syönnösalueiden välinen yhteys.


"Hankkeen keskeisenä tavoitteena on uhanalaisten vaelluskalakantojen tilan parantaminen palauttamalla luontaisen elinkierron mahdollisuus...  

 

Järvi-Suomen alueella mielenkiinto taimenessa ja järvilohessa


Järvi-Suomen alueella vaelluskalojen kohdalla mielenkiinto kohdistuu erityisesti erittäin uhanalaiseen taimeneen ja äärimmäisen uhanalaiseen järviloheen. Molemmat lajit kutevat syksyisin virtavesien koskialueiden sorapohjilla. Mätimunat kehittyvät talven yli soraikkojen suojissa, poikaset kuoriutuvat keväällä ja nousevat hiukan myöhemmin soraikkojen suojista avoveteen. Pari kolme vuotta joessa tai koskessa vietettyään, osa poikasista suuntaa järvelle syönnösvaelluksella. Osa poikasista, lähinnä taimenen kohdalla, voi jäädä elämään synnyinjokeensa tai -puroonsa koko iäksi.


Potentiaalinen taimenen lisääntymis- ja poikasalue? Matkaa Päijänteelle kolmen padon verran ja noin 25 kilometrin verran.

Vuoden tai muutaman järvellä vietettyään, aikuisikään ehtineet kalat, tai siis ne, jotka tähän asti ovat selviytyneet hengissä, alkavat hormonien ohjaamana suunnata kohti syntymäalueitaan lisääntyminen mielessä. Matkan varrella on ehkä onnistuneesti väistetty erilaiset pyydykset ja petokalojen suut. Tuttu tuoksu ohjaa kaloja kuitenkin päättäväisesti kohti kotikulmia. Esteettömillä virtavesillä suurimmat uhkat ovat luonnolliset pedot ja kalastus. Esteellisissä kohteissa tilanne on toinen. Kun aikoinaan alavirtaan järvelle suunnattiin mahdollisesti padon yli tai erittäin hyvällä tuurilla turbiinien läpi, niin nyt tuo samainen pato voi muodostaa ylitsepääsemättömän esteen.


Joen alaosilla oleva pieni pato estää kalojen nousun koko yläpuoliselle reitille. Padolla säännöstellään ainoastaan yläpuolisen pienen "lammen" vedenkorkeutta.


Patoja on jopa tyhjänpanttina estämässä kalojen nousua


Suomen virtavesiä on muokattu aikojen saatossa monin keinoin. Uomia on perattu uittoa varten. Veden voimaa on valjastettu patojen avulla myllyjen ja sahojen käyttöä varten. Sittemmin moni mylly on muutettu sähköntuotantoon. Ja näistäkin merkittävä osa tuottaa sähköä mahdollisesti vain omaa kiinteistöä varten. Toki monet pienet voimalaitokset ovat sittemmin myös saattaneet lopettaa toimintansa, mutta padot saattavat edelleen olla jäljellä joessa tai purossa estäen vesieliöiden vapaan liikkumisen. Suomessa on lukuisia pienempiä ja suurempia vesivoimalaitoksia, joiden ei ole koskaan tarvinnut millään tavalla kompensoida virtavesille toiminnastaan aiheutunutta haittaa.


"...monet pienet voimalaitokset ovat sittemmin myös saattaneet lopettaa toimintansa, mutta padot saattavat edelleen olla jäljellä joessa tai purossa estäen vesieliöiden vapaan liikkumisen.

 

Taimen on ekologialtaan monimuotoinen laji. Osa yksilöistä elää koko ikänsä paikallisena, osa lähtee vaellukselle järvi- tai merialueille. Jos kalat eivät vaellukselta pääse takaisin lisääntymään, niin ainoastaan mahdollisesti pienikokoisemmat, paikalliset yksilöt lisääntyvät. Pidemmässä juoksussa populaatio koostuu ainoastaan vaeltamattomista yksilöistä – monimuotoisuuden samalla vähentyessä.

Syönnösvaelluksella käyneet, isommat naaraat tuottavat keskimäärin enemmän ja isompia mätimunia kuin pienikokoisemmat, paikalliset naaraat. Se antaa myös mätimunista kuoriutuville poikasille kilpailuedun verrattuna paikallisten naaraiden jälkeläisiin. Naarailla on myös koiraita suurempi taipumus lähteä syönnösvaellukselle niiden lisääntymiseen tarvittavan suuremman energiantarpeen takia. Kun luontaisen elinkierron, sisältäen syönnösvaelluksen, läpikäyneiden yksilöiden vähenemisen myötä geneettinen monimuotoisuus vähenee, niin myös sopeutumiskyky muuttuviin ympäristöolosuhteisiin voi heiketä. Siis esimerkiksi ilmaston lämpenemisestä aiheutuviin ongelmiin.


Matka ylävirtaan tyssää tähän.


Istutetun kalan tyhmänrohkeus saattaa kostautua


Jo vuosikymmenien ajan on Suomessa harjoitettu kalanviljelyä – osana ruokakalan kasvatusta, virkistyskalastusmahdollisuuksien ylläpitoa tai kalakantojen elvyttämistoimenpiteenä. Alkuperäisten taimenkantojen hävittyä, on palautusistutuksia saatettu tehdä läheisen tai vähän kauempana sijaitsevan joen taimenilla. Kotiutukset eivät välttämättä ole kuitenkaan onnistuneet, sillä sen yhden joen taimenkanta on saattanut sopeutua juuri sen yhden joen olosuhteisiin. Toisaalta laitoksella kasvatetut poikaset ovat ehkä oppineet olemaan hiukan tyhmänrohkeita, jotta ainakin laitosolosuhteissa ne pystyisivät maksimoimaan ruuansaannin. Tämä tyhmänrohkeus seuraa poikasia mukana, kun ne istutetaan uusiin elinympäristöihin. Istutetut poikaset saattavatkin joutua huomattavasti todennäköisemmin petokalojen suuhun kuin luonnossa syntyneet poikaset. Jos istutetut kalat onnistuisivat lisääntymään, niin tyhmänrohkeus voi periytyä vielä jälkeläisillekin. Istutuskantoja tulisi uusia, mutta isot, villit yksilöt, joilla kantoja voitaisiin uusia, ovat erittäin harvalukuisia.


"Istutetut poikaset saattavatkin joutua huomattavasti todennäköisemmin petokalojen suuhun kuin luonnossa syntyneet poikaset.

 

Luontaisen vaellusyhteyden katkettua vesistörakentamisen myötä, on lukuisia vaeltavia taimenkantoja menetetty. Ja menetettyä ei saa takaisin. Se voidaan kyllä yrittää korvata parhaalla mahdollisella vaihtoehdolla. Tuki- tai palautusistuksia voidaan tehdä mädin tai pienpoikasten avulla, mutta luontaisen elinkierron mahdollistaminen on ainut keino saada vaeltavia, luontaisesti lisääntyviä lohikalakantoja takaisin virtavesiimme. 

Pelkkä vaellusyhteyden palauttaminen ei välttämättä kuitenkaan yksinään riitä. Virtavesikunnostuksia tarvitaan, jotta lisääntymis- ja poikasalueet ovat kunnossa, mutta yhtä lailla myös kalastuksen säätelyllä syönnösalueilla on suuri merkitys. Lohikalojen suojelemiseksi tehdyillä kalastusrajoituksilla on usein kuitenkin myös muiden kalalajien tilaa parantava vaikutus.

Patoja purkamalla voidaan luontainen vaellusyhteys palauttaa lisääntymis- ja syönnösalueiden välille. Luonnolliset tai tekniset kalatiet voivat olla myös vaihtoehtoinen ratkaisu, mutta useimmiten kuitenkin huonommin toimiva ja kalliimpi vaihtoehto. Kalatiet yleensä mahdollistavat kalojen turvallisen nousun ainoastaan ylävirran suuntaan. Ratkaisuja ja toimenpiteitä tarvitaan kuitenkin myös alavirtaan vaeltavien kalojen ohjaamiseksi turvallisesti padon ohi. Mitä useampi voimalaitos on matkalla alavirtaan, sitä suurempi kato käy.


"Ratkaisuja ja toimenpiteitä tarvitaan kuitenkin myös alavirtaan vaeltavien kalojen ohjaamiseksi turvallisesti padon ohi.


Vanhan myllypadon viereen on rakennettu luonnonmukainen, toimiva kalatie. Järvellä syönnösvaelluksella käyneet taimenet lisääntyvät kalatien yläpuolisilla osuuksilla.


Elinvoimaiset kalakannat tukevat myös alueellista elinvoimaisuutta


Yhdelläkin, luonnossa syntyneellä ja vaelluksella käyneellä naaraalla voi olla merkittävä vaikutus virtaveden lohikalakantaan ja sen tulevaisuuteen. Yksittäisistä kaloista kasvaa iso parvi.

Maa- ja metsätalousministeriön NOUSU-vaelluskalaohjelman kautta toteutetut vaellusesteiden poistot ja virtavesikunnostukset tukevat paitsi kalakantoja, myös alueellista elinvoimaisuutta luomalla mahdollisuuksia paikallisten ja matkailijoiden virkistykseen ja kalastukseen. Laaja-alaista eri toimijoiden välistä yhteistyötä tarvitaan onnistumisten varmistamiseksi.

Teksti ja kuvat: Olli Sivonen

Lue lisää:

https://mmm.fi/vaelluskalat/vaelluskalaohjelma

https://valtioneuvosto.fi/-/1410837/vaelluskalaohjelma-nousun-avustushaku-avattu-rahoitusta-vaellusesteiden-purkamiseen-ja-kalateiden-rakentamiseen


Ylitarkastaja
Olli Sivonen
ELY-kalatalouspalvelut
Järvi-Suomi




keskiviikko 22. syyskuuta 2021

Uudet työpaikat vihreää siirtymää edistämään 


Suomen talousennusteet povaavat hyvää: maan tilanne näyttää jopa odotettua paremmalta. Yritysten investointihalukkuus on suurta, raaka-aineiden kysyntä kovaa ja vienti vetää. Kasvavat yritykset rekrytoivat ja työllisyysastekin on jo yli 72 prosenttia. Onko kasvu kestävää vai onko kyseessä vain lyhyt kasvupyrähdys? Kuinka vauhditamme meneillään olevaa vihreää siirtymää, siirtymää kohti vähähiilisyyttä ja kiertotaloutta, luomme kasvaville tulevaisuuden aloille uusia työpaikkoja, löydämme niihin tekijöitä ja toisaalta varmistamme oikeudenmukaisuuden kaikille tässä alati nopeutuvassa prosessissa?



Keski-Suomessa hyvät näkymät


Keski-Suomessa mennä porskutellaan varsin mukavissa tunnelmissa; hyvät uutiset ovat seuranneet toinen toistaan. Useat yritykset ovat koronan aikana panostaneet toimintansa pitkäjänteiseen kehittämiseen. Kasvun myötä myös teollisuuskiinteistöjä on noussut vauhdilla. Esimerkkejä on useita: Äänekoskella MetsäFibren ja japanilaisen Itochun puukuitupohjaisen tekstiilituotannon koetehdas on käynnistynyt. Myös Spinnova, tuo puusellusta sekä tekstiili-, nahka- ja jopa ruokajätteestä uusiutuvia tekstiilejä valmistava, vastikään pörssiinkin listautunut yritys rakentaa kumppaneineen Woodspin-kuitutehdasta Jyväskylään. Spinnovan maailmanvaltaus etenee jo nyt hengästyttävää tahtia. Yhteistyöuutiset globaalibrändien, muun muassa Marimekon, Bergansin, Eccon, Adidaksen ja The North Facen kanssa lupaavat hyvää.

Vahvan osaamisen ja TKI-toiminnan tuotoksina puu jalostuu uusiksi tulevaisuuden biotuotteiksi, jo mainittujen uusiutuvien tekstiilien lisäksi myös paljon muuksi. Maakunnan bio- ja kiertotalousekosysteemi vahvistuu entisestään. Vihreä siirtymä etenee hienosti.

Keski-Suomeen on muotoutumassa myös vihreän siirtymän edellyttämä vahva IT- ja kyberturvallisuuskeskittymä, kiitos alan yritysten, mutta myös korkeakoulujemme osaamisen ja erityisesti juuri käynnistyneen DI-koulutuksen, joita ilman esimerkiksi teknologia- ja konsulttijätti Accenturen ja IT-alan suuryhtiö Solitan sijoittumiset Jyväskylään tuskin olisivat toteutuneet.

Huolta osaavan työvoiman saatavuudesta


Eväät kestävään kasvuun ja kansainväliseen viennin lisäämiseen ovat maakunnassa nyt olemassa. Positiivisia näkymiä heikentää kuitenkin samanaikaisesti huoli osaavan työvoiman saatavuudesta ja pitkäaikaistyöttömien määrän kasvusta. Puhutaan myös rakenteellisesta työttömyydestä ja kohtaanto-ongelmasta: työntekijöitä olisi kyllä tarjolla, mutta ei niille aloille, joilla kysyntää olisi. Monet perinteiset teollisuuden alat yskivät ja uusia työpaikkoja syntyy nyt vauhdilla vihreää siirtymää tukeville aloille, uusiutuvaan energiaan, vähähiilisyyteen, IT- sekä palvelualoille.

Kuinka saamme työttömät työnhakijamme ja vastavalmistuneet työllistymään? Millaisin keinoin taklaamme kohtaanto-haasteemme? Kuinka houkuttelemme tänne tarvitsemiamme osaajia, myös ulkomailta, tietäen, että samanaikaisesti globaali kilpailu osaajista kiihtyy?

Kaikki keinot käyttöön


Kaikki keinot on käytettävä. Jo nyt on tarjolla oppilaitosten järjestämän tutkintotavoitteisen koulutuksen ja oppisopimuskoulutusten lisäksi lukuisia erilaisia mahdollisuuksia lyhytkestoisempiin uudelleen- tai täydennyskoulutuksiin. Työnantajat ovat löytäneet myös ELYjen ja TE-toimistojen tarjoamat yhteishankintakoulutukset, joista suosituimman, rekrykoulutuksen avulla yritykset pystyvät kouluttamaan työnhakijoita työntekijöikseen juuri omiin tarpeisiinsa räätälöidysti. Työ- ja koulutusperusteisen maahanmuuton edistämiseen satsataan, Suomen veto- ja pitovoimaa lisätään monin tavoin ja kansainvälistä rekrytointia sujuvoitetaan, myös Keski-Suomessa.

Näköpiirissä oleva kestävä kasvu ja kansainvälisen kilpailukykymme vahvistuminen ei saa tyssätä osaajien puutteeseen. Metsä Springin ja Spinnovan kaltaisille innovatiivisille maailmanvalloittajille on löydyttävä osaavia tekijöitä. Vihreä siirtymä tulevaisuuden kestävän hyvinvoinnin edellytyksenä, muistetaan se kaikessa.

Johtaja 
Pirkko Melville
Keski-Suomen ELY-keskus


maanantai 20. syyskuuta 2021

Kestävä kehitys – yhteisiä haasteita ja peruspuurtamista


Tänään maanantaina 20.9. alkaa Euroopan kestävän kehityksen viikko. Siis kierrätystä, polkupyöräilyä ja kasvisruokaa? Toki, mutta myös tasa-arvoa, rauhaa, kulttuuriperintöä, säällisiä työoloja, kestäviä kaupunkeja, yhteisöllisyyttä ja globaalia vastuuta, muun muassa.

Kestävä kehitys on usein jaoteltu ekologiseen, taloudelliseen, sosiaaliseen ja kulttuuriseen kestävään kehitykseen. Käsite syntyi 80-luvulla, jolloin se määriteltiin näin: ”Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa.” Nyt maailma pyrkii kohti YK:ssa sovittuja seitsemäätoista Agenda2030-tavoitetta, joissa on edelleen mukana tämä ajatus.

 

Kuvan lähde: Agenda2030 -toimintaohjelma - Kestävä kehitys (kestavakehitys.fi) 



Meillä Suomessa ollaan monen tavoitteen suhteen hyvässä tilanteessa. Itse asiassa viime kesäkuussa uutisoitiin, että Suomi oli napannut ykkössijan kansainvälisessä vertailussa, jossa maat laitettiin järjestykseen sen mukaan, miten hyvin ne edistävät Agenda2030:a. Vertailussa kävi ilmi, että Suomi on saavuttanut tai on lähellä saavuttaa köyhyyden vähentämiseen, terveyteen, koulutukseen, veteen, energiaan, eriarvoisuuden vähentämiseen sekä rauhaan ja oikeusvaltioon liittyvät tavoitteet. Mutta tekemistäkin riittää. Suurimmat haasteemme liittyvät ilmastonmuutoksen torjuntaan, kulutus- ja tuotantotapojen kestävöittämiseen sekä luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseen.

"Keski-Suomen ELY-keskuskin haluaa olla nyt ja jatkossa mukana edistämässä kestävää kehitystä aktiivisena alueellisena toimijana ja kumppanina.   

Tekemisen paikkoja riittää kotona, harrastuksissa ja työpaikoilla. Lisäksi kestävän kehityksen toimijoita on ja tarvitaan kaikilla tasoilla. Globaalisti ja Suomessa. Arkadianmäellä ja Mäki-Matissa. Keski-Suomen ELY-keskuskin haluaa olla nyt ja jatkossa mukana edistämässä kestävää kehitystä aktiivisena alueellisena toimijana ja kumppanina. Tämä tahtotila näkyy jo strategia-asiakirjassamme (pdf), jossa vilahtavat mm. sellaiset tavoitteet kuin ”yhdyskuntien kestävän kehityksen tukeminen”, ”syrjäytymisen vähentäminen” sekä ”bio- ja kiertotalouden ratkaisujen kehittäminen” monen, monen muun kestävään kehityksen raameihin solahtavan tavoitteen lisäksi.

 

Konkreettisia käytännön toimenpiteitä


Samaan hengenvetoon lienee kuitenkin hyvä muistaa se, että komeilla termeillä ja kunnianhimoisilla tavoitteilla kuorrutettu strategia, ilman niitä edistäviä käytännön toimenpiteitä, etenee maailman tyrskyissä yhtä “sutjakasti” kuin soutuvene ilman airoja. Onneksi meillä noita “airoja” on vaikka kirkkoveneenkin tarpeisiin. Hyviä käytännön esimerkkejä kuluvan vuoden toiminnasta olisi tarjolla paljon, mutta nostettakoon tässä esiin nyt muutama sellainen. HELMI-elinympäristöohjelman kautta olemme vahvistaneet keskisuomalaisen luonnon monimuotoisuutta niin vesistöjen kuin metsien osalta.

Uuraisten Miehinkäiselle rakennettu pohjapato on toimenpide, jolla edistämme luonnon monimuotoisuutta.


Olemme sopimus- ja toteuttajakumppanina mukana tänä vuonna solmitussa Jyväskylän seudun MAL-sopimuksessa, jonka tavoitteena on mm. edistää vähähiilistä ja kestävää yhdyskuntarakennetta ja sitä tukevaa liikennejärjestelmää ilmastonmuutoksen torjumiseksi, mutta samalla edistää myös sosiaalisen kestävän kehityksen tavoitteita mm. ehkäisemällä segregaatiota ja asunnottomuutta.

Ja koska ei kahta ilman kolmatta, niin mainittakoon nyt vielä sekin, että olemme tukeneet uuden vihreämmän liiketoiminnan synnyttämistä yritysten kehittämisavustusten kautta useammalla miljoonalla eurolla. Oivia esimerkkejä voisi latoa tiskiin enemmänkin, mutta ilman sen pidempää käytännön esimerkkien luetteloimistakin voitaneen hyvillä mielin todeta, että kestävän kehityksen edistäminen on kiinteä osa ELY-keskuksen perustyötä.

"...olemme tukeneet uuden vihreämmän liiketoiminnan synnyttämistä yritysten kehittämisavustusten kautta useammalla miljoonalla eurolla.  

Tämäkin työ on tosin joskus kuin harakan keikkumista tervatulla katolla: kun nokka irtoaa, niin pyrstö tarttuu, ja päinvastoin. Monet kestävän kehityksen tavoitteet ovat sopusoinnussa keskenään, mutta myös ristiriitoja on, ja niihin törmätään varsinkin, jos kehittämistyötä tehdään liian kapeakatseisesti. Mitään tavoitteita ei kuitenkaan saa jättää sivuun, vaan pyrkiä kokonaisvaltaiseen systeemiseen muutokseen. (Esimerkin tavoitteiden linkittymisestä ruuan kautta tarkasteluna (englanniksi) tarjoilee Stockholm Resilience Center.)

 

ELY-keskus on yhteistyön koordinaattori kestävän kehityksen asialla


ELY-keskuksessa olemme siitä onnellisessa tilanteessa, että samassa talossa työskentelee asiantuntijoita ja viranhaltijoita nimemme mukaisesti niin elinkeinojen, liikenteen kuin ympäristönkin alalta. Tämä on herkullinen tilanne dialogin, yhteensovittamisen, toisilta oppimisen ja hyvän vaikuttavuuden kannalta. Lisäksi, kun tapanamme ei ole yrittää yksin vaan tehdä yhteistyötä laajan sidosryhmäverkoston kanssa niin maakunnassa kuin sen ulkopuolellakin, mahdollisuudet toiminnan jatkuvaan parantamiseen ovat hyvät.

Kuten yllä mainitusta ilmenee, on kestävän kehityksen edistäminen ainakin jossain määrin osa jokaisen ELY-keskuksen työntekijän jokapäiväistä leiviskää. Arjen pyörityksessä teema saattaa toki jäädä ajoittain taustalle, mutta siitä huolimatta se kulkee kuin huomaamatta koko ajan mukana kaikessa tekemisessä, sitä samalla myös ohjaten. Tästä syystä haluammekin kestävän kehityksen viikolla korostaa yleisesti kestävän kehityksen merkitystä meille jokaiselle, mutta tuoda samalla eri viestintäkanavissamme esille sitä moninaista ja erittäin laaja-alaista perustyötä, jonka puitteissa olemme ELY-keskuksena luomassa edellytyksiä säilyttää tämä ainoa telluksemme myös tuleville sukupolville yhtä hyvänä, ellei jopa parempana, paikkana elää.

Kirjoittajat:

Ympäristökasvatusasiantuntija
Tanja Tuulinen
Keski-Suomen ELY-keskus



Strategiapäällikkö
Antti Hänninen
Keski-Suomen ELY-keskus