Kansainvälisty Keski-Suomesta – esimerkkinä Venäjä

Team Finland kokoaa yhteen kaikki valtiorahoitteiset kansainvälistymispalvelut yrityksiä palvelevaksi verkostoksi ”maakunnasta maailmalle”-hengessä. Kävimme kollegojen kanssa tutustumassa Pietarin vientimahdollisuuksiin ja kuuntelemassa erityisesti Stockmannin herkkuosaston toiveita meidän maakunnillemme.

Stockmannilla oli sattumalta meneillään Suomi-päivät. Meikäläiset elintarvikkeet saivat hienosti näkyvyyttä. Tarjolla oli muun muassa Pandan Suomi-konvehteja maistiaisiksi ja uutuustuotteita oli esillä parhailla paikoilla, kuten esimerkiksi minun suosikkini Spelttimuro. Paikalla oli myös Venäjän TV5. Oli kiva katsoa heidän uutiskatsaus netistä jälkikäteen. Minä en edes vilahda kuvassa, koska kuvasin omaa videota sinua varten. Miltä näyttää, sopisiko sinunkin tuotteesi tänne?

Vientiä Venäjälle pakotteista huolimatta – maaseudun pienet yritykset, teitä kaivataan!

Vienti Venäjälle kärsii tällä hetkellä pakotteista ja muista rajoituksista. Mutta tämä koskee pääasiassa eläinperäisiä tuotteita. Stockmannilta esitettiin toive saada myyntiin esimerkiksi marjamehuja, myslejä, hilloja ja vettä sekä hunajaa (onkohan se eläinperäistä…?). Myös pienet sarjat ja sesonkituotteet sopivat heille, kaiken ei tarvitse heti olla suurta. Ja vielä yksi hyvä uutinen. Tuotekehitystä ei sinun tarvitse viedä ”kotona” kovin pitkälle vaan keskustelut voit aloittaa maahantuojan kanssa heti kun vienti alkaa sinua kiinnostaa.

Tässä on mahdollisuus maaseudun pienille yrityksille. Jos vain kapasiteettia on, markkinoita näyttäisi löytyvän varsin kätevästi. Ja jos tuntuu siltä, että omat resurssisi ovat liian rajalliset, saattaisitte yhteistyöllä saada kasaan sen verran, että kuorma kannattaa viedä. Laitapa minulle viestiä omista mahdollisuuksistasi, niin jutellaan lisää.

Lisää keinoja Venäjän markkinoille

Yksi keino vientiin on oman tuotantolaitoksen perustaminen Venäjälle. Tämä poistaa osan pakotteiden asettamista rajoituksista ja tuotteelle saattaa saada ”made in Russia” –leiman, joka antaa huomattavaa kilpailuetua. Kuvassa Skaala Oy:n edustaja Lauri Hautanen. Katso hänen haastattelunsa ja tehdasvierailu videoltani. Tämä viennin vaihtoehto voisi sopia yritykselle, jonka teknologiaa hyödynnetään eläinperäisten tuotteiden jalostukseen.

Eikä tässä vielä kaikki. Samalla reissulla tapasin Suomen Pietarin instituutin uuden johtajan Sani Kontula-Webbin. Olipa kiva ojentaa hänelle uunituore taidekirja, keskisuomalaisen Maria Kuparin Mosaiikkia! Ei, tästä ei ole videota – tällä kertaa. Mutta selfie on tässä sentään. 

No niin, tämmöistä tällä erää. Maakunnasta maailmalle on monta tapaa. Otathan yhteyttä niin katsotaan miten sinun tuotteesi, palvelusi tai teknologiasi saadaan sinne. Hyödynnä ruplan edullinen kurssi ja käy itse tutustumassa Pietarin kulttuuritarjoomaan ja siinä sivussa Stockmannin

herkkuosastoon.

Team Finland-koordinaattori

Jouni Hynynen
Keski-Suomen ELY-keskus

Harjoittelijana Keski-Suomen ELY-keskuksessa

Kesä alkaa olla lopuillaan ja niin myös harjoitteluni Keski-Suomen ELY-keskuksen Ympäristö- ja luonnonvaravastuualueen tehtävissä. Kolme kuukautta on kulunut vauhdilla, ja olen ollut harjoittelujaksooni erittäin tyytyväinen. Takana on paljon mielenkiintoisia työtehtäviä, asiakaskohtaamisia ja hämmentävällä tavalla karvaisia orvokkeja.

Kun viime keväänä hain harjoittelijan paikkaa Keski-Suomen ELY-keskuksesta, innostuin työpaikkailmoituksessa annetusta monipuolisesta kuvauksesta. Harjoittelussa pääsisi tekemään töitä sekä ympäristön- että luonnonsuojelun parissa monissa eri tehtävissä. Juuri monipuolisuus on opintojeni aikana ollut minua kiehtova juttu, joten tämä harjoittelu vaikutti sopivan minulle paremmin kuin hyvin. Hain paikkaa, sain kuin sainkin kutsun haastatteluun ja minut valittiin! Niinpä pakkasin tavarani Joensuussa pahvilaatikoihin ja minusta tuli kolmeksi kuukaudeksi keskisuomalainen.

Monipuoliset työtehtävät vastasivat ennakko-odotuksia

Odotukseni harjoittelun suhteen olivat melko kovat, enkä ole onnekseni joutunut pettymään. Olen ollut mukana muun muassa METSO-inventoinneissa, perinnebiotooppien inventoinnissa, ympäristölupavalvontatehtävissä ja leväseurannassa. Inventointitöissä olen päässyt näkemään hienoja erilaisia elinympäristöjä vanhoista metsistä perinneniittyihin. Perinneympäristöissä työpäiviä kasvilajien kartoituksen parissa on ilahduttanut erityisesti kaikenkarvaiset laiduntajat ja uhanalaisten kasvilajien löytyminen muun kasvillisuuden joukosta.

Nämä ponit avustivat omalla tavallaan kasvilajien kartoitusta

Harjoittelu on tarjonnut mielestäni sopivan määrän vastuuta ja haasteita. Suurimman osan päivistä olen viettänyt työparin kanssa, mutta olen myös saanut mahdollisuuden työskennellä itsenäisesti ja ottaa vastuuta omien töideni etenemisestä. Haasteellista on ollut töiden aikatauluttaminen ja sen ymmärtäminen, että kolmessa kuukaudessa ei ehdi tehdä aivan kaikkea mitä ehkä haluaisi. Ensimmäisen sijan haasteellisten työtehtävien joukossa saa sinilevien määrittäminen. Lämpimän kesän johdosta sain mikroskopoida monia mielenkiintoisia näytteitä ja yrittää tulkita sinilevärihmojen moninaisia kiemuroita.

Hellevaroitus!

Koska tiesin työskenteleväni paljon maastossa, olin varautunut kesään monin erilaisin sadetta kestävin varustein. Suomen kesä osoittautui tällä kertaa kuitenkin aivan erilaiseksi kuin ennakkoluuloni olivat. Vietimme valtaosan maastopäivistä ennätyshelteissä ja pääsin kuivin jaloin kotiin lähes poikkeuksetta. Riittävä nesteytys, hyvät eväät ja taukopaikat sekä mukavat työkaverit (mukaan luettuna naudat, lampaat ja ponit) pitivät mielen virkeänä ja näin helteetkin olivat voitettavissa.

Näkymä mikroskoopin läpi

ELY-keskus opettaa...vähän sitä kuuluisaa valtion byrokratiaakin :)

Mitä kaikkea tulin oppineeksi? Työelämästä opin ainakin sen, että kaikkia vastauksia ei ole kenelläkään valmiina. Luonnonsuojelutöissä opin paljon uutta erilaisista elinympäristöistä ja kasvilajeista. Ympäristövalvontatyöt taas opettivat minulle järjestelmällisyyttä sekä erilaisten ihmisten kohtaamista tasavertaisina. Matkalaskun tekeminen opetti minulle kärsivällisyyttä (tässä on kyllä vielä selkeästi petrattavaa).

Ja niin tosiaan, ne orvokin karvat. Kaiheorvokki on se, jonka lehti on päältä harvakarvainen, lehto-orvokilla karvat ovat lehden alapinnalla ja metsäorvokin lehdillä ei karvoja pitäisi olla. Vaan ei taida tämä karva-asia olla aivan näin yksinkertainen.

Kiitos vielä kaikille työkavereille ja minua opastaneille.

Korkeakouluharjoittelija

Emma Thitz
Keski-Suomen ELY-keskus