Keski-Suomen ELY-keskus

Ajankohtaisia tarinoita Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toiminnasta

torstai 9. toukokuuta 2019

Suomen lajisto muutoksen kourissa - uhattuina ovat myös kaikille tutut haarapääsky ja hömötiainen

Ketokatkero on uhanalainen niittylaji, joka on taantunut laidunnuksen vähentyessä
 
Biologin vapaa-aika menee usein samoissa merkeissä kuin työt. Keski-Suomen ELY-keskuksessa tehtäväkenttääni kuuluu monien luonnonsuojelutehtävien ohella uhanalaisten lajien suojelun edistäminen. Vapaa-aikana harrastukseni ovat myös luontopainotteisia. Kerran kuussa istumme noin kymmenen muun kasviharrastajan kanssa Keski-Suomen luontomuseolla ja tutustumme kasvikokoelmaa ja valokuvia hyödyntäen eri kasviryhmiin.

Kasvikokoelmissa on runsaasti näytteitä 1900-luvun alkupuolelta ja jopa 1800-luvulta. Aiemmin kasvien keräily on yleinen harrastus. Itsestään selvää oli, että jokainen tutustui lajistoon jo kouluaikana oman kasvion keräämällä. Monet nykyisin uhanalaisiksi käyneet lajit ovat olleet aiemmin yleisiä. Esimerkiksi erittäin uhanalaista ketokatkeroa on kerätty aikanaan runsaasti ympäri Keski-Suomea. Nyt jäljellä on enää kymmenkunta paikkaa, ja melkein kaikkien osalta säilymisen edellytyksenä on aktiivisten hoitotoimien toteuttaminen.

Ketokatkero on perinnebiotooppilaji, joka on kukoistanut niitto- ja laiduntalouden aikana, mutta jonka kanta on hiipunut tehomaatalouden vallatessa alaa. Ketokatkeron jäljellä olevat kasvupaikat pitäisi saada laidunnuksen tai säännöllisen niiton piiriin, jottei laji häviäisi Suomesta.

Ketokatkero - kuten myös moni muu uhanalainen kasvilaji - voisi myös saada jalansijaa tienvarsista, jos tienvarsia hoidettaisiin niittämällä ne loppukesästä ja keräämällä pois niittojäte. Lisäksi pitäisi pystyä estämään haitallisen vieraslajin komealupiinin levittäytyminen kaikkialle tienvarsiin.

Uhattujen lajien joukkoon on noussut hyvinkin tuttuja lajeja

Maaliskuun alkupuolella julkistettiin uusi Suomen lajien uhanalaisuusarviointi. Tulokset ovat herättäneet huolta luonnosta kiinnostuneissa kansalaisissa. Uhanalaisia eivät ole enää vain ketokatkerot ja aarnimäihiäiset, sillä uhattujen joukkoon oli noussut yhä enemmän kaikille tuttuja lajeja, kuten haarapääsky ja hömötiainen. Lähes uhanalaisiksi eli silmälläpidettäviksi on linnuista luokiteltu mm. pyy ja ennen niin yleinen maatalousympäristön laji kiuru.

Uhanalaistuminen vyöryy eteenpäin vääjäämättä. Vanhojen metsien jäkälä-, sammal- ja lahottajasienilajisto hiipuu, ojitettujen soiden kämmekät katoavat ja avoimien niittyjen ja rantojen lajit eivät enää pärjää rannat valtaavalle ruovikoille. Eikä tässä kaikki: ilmastonmuutoksen eteneminen voi merkitä tunturilajiston merkittävää köyhtymistä jo lähivuosikymmeninä. Entä miten käy ihan tavallisen lajistomme? Saammeko enää tulevaisuudessa nauttia metsän antimista kuten mustikoista, jos pölyttäjät käyvät vähiin? Puhumattakaan viljelykasvien pölytyksen onnistumisesta!

 
Uhanalaisia niittylajeja voidaan auttaa niittämällä niiden kasvupaikkoja

Jokainen voi toimia!

On siis aika herätä ja ryhtyä toimiin! Ja näihin talkoisiin tarvitaan toimia niin julkisen vallan taholta, elinkeinonharjoittajilta ja yrityksiltä kuin yksittäisiltä kansalaisiltakin. Viime kädessä jo valintamme kuluttajina vaikuttavat. Voimme myös vaikuttaa päättäjiin monimuotoista elinympäristöämme puolustaen.

Luonnon ja uhanalaisten lajien eteen voi tehdä aktiivisia toimia. Pihapiiristä saa monimuotoisemman perustamalla niityn tai kasvattamalla perhosia ja mesipistiäisiä houkuttelevia ravintokasveja. Liiallinen siistiminen kannattaa myös unohtaa; pihan laitamille voi jättää pöheiköitä linnuille tai lehtikasoja siileille. Vieraslajeja voi torjua lenkkipolkunsa varresta ja kuntoilua voi harrastaa osallistumalla niittotalkoisiin.

Ehkäpä ketokatkero ja muut uhanalaiset lajit saadaan kuitenkin säilymään ja ilahduttamaan tulevia sukupolviakin! Sen eteen kannattaa jokaisen kantaa kortensa kekoon!

Biologi
Johanna Hallman
Keski-Suomen ELY-keskus