Onko ympäristöasioilla väliä?

Jostain syystä noin kerran vuosikymmenessä jokin ympäristöongelma nousee ylitse muiden. Kun itse aloitin työni ympäristöhallinnossa 1980-luvulla, painittiin vielä teollisuuden vesistökuormitusten parissa. Puhdistamoja oli rakennettu ja uusittu varsin kattavasti, mikä vähensi merkittävästi vesistöihin päätyvää kuormitusta. Meillä täällä Keski-Suomessa erityisesti metsäteollisuuden jätevesien puhdistamista vauhditti päätös käyttää Päijännettä pääkaupunkiseudun raakavesilähteenä. Maa- ja metsätaloudesta tuleva kuormitus jäi vielä tuolloin teollisuuden ja yhdyskuntien jätevesikuormituksen varjoon eikä hajakuormitus herättänyt kovin voimakasta keskustelua.

Siirryttäessä 90-luvulle vesikiistat jäivät hetkeksi luonnonsuojelukiistojen varjoon. Kiistojen ehdottomaksi ykköseksi nousi Natura 2000 -suojeluohjelma. Suojeluun ehdotettavien uusien alueiden inventointi jouduttiin tekemään kiireisellä aikataululla eikä prosessissa huomioitu riittävästi maanomistajia. Puuttuminen yksityisomaisuuteen koettiin perusoikeuksia loukkaavaksi. Asia kääntyi kuitenkin päälaelleen, kun suojelusta tuli vanhojen metsien suojeluohjelman, ns. Metso-ohjelman, myötä vapaaehtoista. Tällä hetkellä esimerkiksi meillä Keski-Suomessa on tarjolla alueita suojeluun noin kymmenkertaisesti käytettävissä olevaan määrärahaan nähden.

Vuosituhannen vaihde toi mukanaan huolen ilmastonmuutoksesta

2000-luvun alkupuolella ilmastomuutos ja sen mukanaan tuomat ongelmat nousivat vahvasti julkiseen keskusteluun. Alettiin puhua muun muassa luonnon monimuotoisuudesta ja lisääntyvästä vesistökuormituksesta. Erityisesti turvetuotantoa pidettiin tuomittavana energiantuotantomuotona ja vesistöjä pilaavana tekijänä. Tämän teeman ympärille tehtiin myöhemmin jopa tv-sarja, jonka innoittaja oli paikallinen turvekiista. Kuten tiedämme, turvetuotanto päätettiin lopulta ajaa alas ja tällä hetkellä turvetuotantoalueille etsitään vaihtoehtoisia käyttömuotoja. Alueille on suunnitteilla muun muassa aurinkovoimaloita. 

Kymmenen viime vuoden aikana on toden teolla havahduttu ympäristöasioiden tärkeyteen. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat tulleet niin sanotusti iholle. Emme enää kyseenalaista ilmastonmuutoksen olemassaoloa, vaan nyt pohditaan niin meillä kuin muuallakin, miten turvaamme hyvän ympäristön olla ja elää myös tulevaisuudessa. Tämä on tietysti viime kädessä meidän kaikkien yhteinen asia.

Tuoreessa hallitusohjelmassa korostetaan ”puhdasta siirtymää” taistelussa ilmastonmuutoksen kielteisiä vaikutuksia vastaan. Hallitusohjelmassa painottuu voimakkaasti puhdas energiatuotanto. Meillä Keski-Suomessa tämä tarkoittaa käytännössä tuulivoimarakentamista. Tuulivoimahankkeita onkin menossa kymmeniä ja uusia perustetaan jatkuvasti. Jos kaikki hankkeet toteutuvat, rakennetaan Keski-Suomeen satoja uusia myllyjä. Käytännössä jokaisella tuulivoimahankkeella on myös haitallisia ympäristövaikutuksia, minkä takia niiden sijoittumista ja määrää pyritään ohjaamaan eri keinoilla.

Yritykset ja säätiöt aktivoituneet ympäristöhankkeissa

Hallitusohjelmassa korostetaan myös eri viranomaisprosessien nopeutta ja sujuvuutta, olipa sitten kyse ympäristövaikutusten arvioinnista tai ympäristöluvituksesta. Sujuvat ja laadukkaat ympäristöprosessit ovat mahdollisia varsin nopeassakin aikataulussa. Tästä meillä on kokemusta muun muassa Äänekosken biotuotetehtaan ympäristövaikutusten arviointi - ja lupaprosesseissa. Kyseisessä hankkeessa viranomaisprosessit hoidettiin valmiiksi ja lainvoimaisiksi noin vuodessa, mikä tosin edellytti puolin ja toisin hyvää ennakkovalmistelua ja sujuvaa vuorovaikutusta. Aina näin hyvin asioiden hoito ei suju, vaan luvituksessa voidaan ajautua jopa vuosia kestäviin oikeuskäsittelyihin. 

Meidän ympäristöhallinnon virkamiesten tehtävänä on pitää luonnon puolta. Tätä tehtävää hoidamme verorahoilla ja lainsäädännön meille suomin oikeuksin. Ilahduttavaa on, että viime vuosina myös yritykset ja säätiöt ovat tulleet enenevissä määrin tukemaan vaikkapa erilaisia ympäristön kunnostushankkeita. Tässä toteutuu hyvin periaate, että hyvä ympäristö on meidän kaikkien yhteinen asia. 

Kirjoittaja Kari Lehtinen on toiminut noin 40 vuoden ajan valtion ympäristöhallinnossa erilaisissa tehtävissä. Viimeiset 14 vuotta hän on toiminut Keski-Suomen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen johtajana. Hän jää eläkkeelle toukokuussa 2024.