Soraääniä tyhjästä? Sorateiden kunto herättää tunteita monissa

On keskiviikkoaamu. Tyypillisen lämmin kesäpäivä Jyväskylässä tekee tuloaan auringon lämmittäessä taivaalta jo aamusta alkaen. Allekirjoittaneen työpäivä ei kuitenkaan ole siitä tyypillisimmästä päästä, sillä edessä on perinteisestä toimistotyöstä poiketen kenttätyöpäivä Keski-Suomen sorateiden kunnon valvonnan parissa.

Saavun aamulla Cygnaeustalon pihaan, jossa tämänpäiväinen nelipyöräinen "toimisto" jo valmiiksi odottaakin Skoda Octavian muodossa. Kyytiin minua ei suinkaan ota Teuvo, kuten Leevi and the Leavingsin klassikkoviisussa hoilataan, vaan Pekka Haatainen. Pekka toimii yhtenä Keski-Suomen ELY-keskuksen Liikenne-yksikön aluevastaavista. Sorateiden kiertely on Pekalle arkista touhua, sillä hän on vastuussa Keski-Suomen tiestön valvonnasta Äänekosken ja Karstulan alueilla.

Hyppään auton kyytiin, toivotan huomenet ja kiinnitän turvavyöni. Kyydissä on lisäksi Liikenne-yksikön harjoittelija Ville. Pidemmittä puheitta on aika painaa kaasua ja ottaa suunnaksi yksi Suomen lukuisista sorateistä, joita koko maastamme löytyy yhteensä noin 27 000 kilometrin verran. Näistä n. 2400 kilometriä sijaitsee Keski-Suomessa ja niiden hoidosta vastaa ELY-keskus. Tarkemmin sanottuna ELY-keskus vastaa valvonnasta, joka onkin kohdennettujen hoitotoimenpiteiden lisäksi avainasemassa sorateiden kunnon ylläpitämisessä. Varsinaisesta teiden hoidosta vastataan ELY-keskuksen rahoittamien hoitourakoiden avulla.

Sorateiden osuus Suomen maantieverkosta on suuri: noin 35 %

Menopelimme ei ennätä edes soratielle asti, kun tien varteen jätetty auto herättää Pekan huomion. Pikainen käännös seuraavassa mahdollisessa kohdassa, jota seuraa sijainnin merkitseminen ylös. Tieto hylätystä autosta lähtee urakoitsijalle, joka ottaa tehtäväkseen toteuttaa autolle lähisiirron levikkeelle. Näin vältetään mahdollisten liikenneonnettomuuksien riskin kasvu juhannusruuhkan alla. "Tien varteen jätettyihin autoihin ei muuten kajota, mutta jos ne vaarantavat liikenteen, niin niille voidaan tehdä lähisiirto. Muuten yleensä tyydytään laittamaan autoon lapulla siirtopyyntö", kertoo Pekka auton ratin takaa.

Kieltämättä, kyseisellä tiellä ajorata käy kohtuullisen kapeaksi pientareella seisovan auton kohdalla. Pekka maalailee meille esimerkiksi mielikuvan kahdesta kyseisessä kohtaa toisiaan vastaan tulevasta raskaasta ajoneuvosta, jolloin kontaktin välttämisestä kaventuneella tiellä muodostuu jo todellinen haaste.

Keski-Suomen kauniit ja vesistörikkaat maisemat aukenivat silmiemme eteen Skodan tuulilasin takaa.

Sorateiden osuus Suomen maantieverkosta on suuri: noin 35 %. Tästä huolimatta niiden osuus maanteiden kokonaisliikennesuoritteesta jää vain noin 2 % tasolle. Soratiet luokitellaankin nykyään sekä vilkkaisiin ja verkollisesti merkittäviin sorateihin että perussorateihin. Vaikka minimipalvelutaso turvataan kaikille sorateille, voi olla perusteltua, että vilkkaille sorateille kohdennetaan enemmän toimenpiteitä kuin perussorateille. Jokainen varmasti toivoisi, että juuri se oma alati kuoppaiselta tuntuva tienpätkä keulisi huoltotoimenpiteissä etusijalle, mutta moni ymmärtänee tämän olevan käytännön toteutuksen tasolla haasteellista.

Pekka tiivistää sorateiden huollon priorisoinnin periaatteita: "Ympäristö ja liikenteen määrä vaikuttavat myös siihen, minkälaisia toimenpiteitä tielle tehdään. Esimerkiksi tätä kohtaa ei edes kannata paikkoa ilman, että koko tien runko uusittaisiin, eikä siihen ole varaa näin vähän liikennöidyllä tiellä. Kuoppaisen pätkän voisi myös nirhiä ja muuntaa soratieksi, mutta pölinä haittaisi tien läheisyydessä sijaitsevaa marjatilaa."

"Ympäristö ja liikenteen määrä vaikuttavat myös siihen, minkälaisia toimenpiteitä tielle tehdään."

Mutta takaisin sorateille, jotka olemme viimein saavuttaneet renkaiden alla pölyävän hiekan jättäessä jälkeemme hennon pilven. Pitkään jatkunut auringon porotus ja kuivuus ovat omiaan pahentamaan pölyämistä, joka puolestaan aiheuttaa liikenteessä haittaa sekä näkyvyyden että ilmanlaadun kannalta. Yksi sorateiden huollon keskeisiä toimenpiteitä onkin pölynsidonta, jolla pölyämistä pyritään vähentämään esimerkiksi suolaliuosten avulla. Vaikka suolaliuokset ja muut vaihtoehtoiset pölynsidonnan keinot auttavatkin teiden hienojakoisen aineksen sitouttamisessa, eivät ne kuivuuden keskellä välttämättä tuota riittäviä tuloksia: hienon maa-aineen sitoutuminen kun vaatisi kosteutta. Pahimmillaan tienhuolto esimerkiksi sorastuksen muodossa voi kuivalla kelillä jopa huonontaa ajo-olosuhteita. "Kuivilla keleillä ei soratien kunnolle voi hirveästi mitään. Huonoimmat kohdat pitäisi käydä huoltamassa kuntoon sateen jälkeen", toteaa asiasta Pekka.

Hellejaksosta huolimatta kiitämämme soratiet pölyävät jopa yllättävän vähän. "Laatuvaatimusten puitteissa. Ei moitteita, muutamia kuluneempia kohtia, mutta ei mitään pahempaa", Pekka toteaa tien kunnosta. On tosiaan hyvä muistaa, että vaikka sorateiden kuopat ymmärrettävästi monia ärsyttävätkin, niin täyttä kuopattomuutta ei laatuvaatimusten täyttymiseen edes vaadita.

Mitä ne laatuvaatimukset sitten ovat? 

Sorateiden kunnon arvioinnin pohjana on 3-portainen kuntoluokitusasteikko kolmessa kategoriassa: tasaisuus, kiinteys ja pölyävyys. Osa laatuvaatimuksista joudutaan määrittelemään enemmän silmämääräisesti, kuten tien pölyäminen ja sen aiheuttamat haitat näkyvyydelle ja ilmanlaadulle. Osalle on puolestaan selkeämmät numeeriset perusteet, esimerkiksi kuinka paljon ja kuinka syviä kuoppia saa esiintyä yhtenäisellä metrimatkalla. Pekka avaa kuntoluokkia esimerkin kautta: "Jos yli 7 cm syviä kuoppia ei esiinny ja kuopat sijoittuvat tiellä vain hajanaisesti, niin tien kunto mahtuu vielä laatuvaatimuksissa hyväksyttyihin määreisiin."

Kuoppien syvyyttä ei suinkaan pysähdytä mittailemaan viivoittimella, vaan teknologia ojentaa auttavan kätensä tässäkin tehtävässä. Ajopeliimme kytketyt anturit ja jos minkälaiset vempaimet tuovat mieleen lapsuudessa ihailtujen supersankarien autot. Apuvälineet pitävätkin huolen siitä, että matka etenee ilman pysähdyksiä samalla, kun tietokantaan päivittyy jatkuvasti tietoa muun muassa tien kaltevuudesta ja siinä esiintyvistä epätasaisuuksista.

"Nää soratiet on vähän tämmösiä, että ne ei oo ikinä valmiita."

Renkaamme osuu pian matalan tömähdyksen saattelemana huomattavan syvään kuoppaan. Pekan sormi hakeutuu saman tien tabletin näytölle, johon tallentuu yhdestä painalluksesta tieto liikennehaitasta aina sijaintikoordinaatteja myöten.

"Nää soratiet on vähän tämmösiä, että ne ei oo ikinä valmiita." Pekan toteamus viittaa sorateiden kunnossapidon haastavuuteen. Vaikka toimenpiteitä tehdäänkin ahkerasti, on niiden toimivuudesta ajoittain vaikeaa saada täyttä varmuutta mitä lopputulokseen tulee. Realiteetit iskevät usein vastoin kasvoja: soratiet ovat jatkuvasti sääolosuhteiden armolla ja niiden kunto voi vaihdella rajusti lyhyelläkin aikavälillä. Tienkäyttäjien soraääniltä tuskin vältytään siis jatkossakaan, mikä on myös hyvä asia. On tärkeää, että valvontaa tehdään säännöllisesti ja sen kautta todettujen tarpeiden mukaan toteutetaan kohdennettuja hoitotöitä urakoitsijoiden toimesta. Virallisen valvonnan lisäksi myös tienkäyttäjien palaute on olennainen työkalu huoltotoimenpiteiden kohdistamista suunniteltaessa.

Matka tulee pitkän päivän jälkeen päätökseensä sinne, mistä se alkoikin: Cygnaeustalon pihaan. Huomaan yllättyneeni siitä, kuinka paljon yksi autoreissu voikaan opettaa lähtökohtaisesti lähes täysin vieraasta aiheesta. Missään nimessä en asiantuntijaksi julistautumista tässä vaiheessa kehtaisi edes harkita, mutta onneksi niihin tehtäviin löytyy ELY-keskukselta huomattavasti kokeneempia ja osaavampia ihmisiä.

Allekirjoittanut matkaa seuraavana päivänä Jyväskylästä juhannuksen viettoon kohti pohjoista Keski-Suomea. Tien varteen edellispäivänä hylätty auto on löytänyt tiensä yön aikana läheiselle levikkeelle, jolla se näyttää nyt lepäävään onnellisesti häiritsemättä muuta liikennettä.

Jere Inberg

Viestinnän harjoittelija