Tavat, taidot, tarinat – voimaa ympäristöratkaisuihin

Jokasyksyinen ympäristökasvatuksen ja -valistuksen hankkeiden avustushaku on käynnissä meillä ELY-keskuksessa. Erityisenä teemana on tänä vuonna elävä, aineeton kulttuuriperintö. Se tarkoittaa toimintatapoja, taitoja ja tarinoita, joita ainakin jokin joukko pitää yhteisinä. Ne siirtyvät sukupolvilta seuraaville, matkalla kylläkin muotoutuen.


Kun ryhdyin kirjoittamaan tätä tekstiä, päähän putkahtivat nämä säkeet:
Ruislinnun laulu korvissani / tähkäpäiden päällä täysikuu / kesäyön on onni omanani / kaskisavuun laaksot verhouu.
(Eino Leino, 1903)

Kulttuuriperintö syntyy ja elää ihmisen ja muun luonnon rinnakkaiselossa. Eino Leinon runoillessa Nocturneaan valtaosa suomalaisista asui maaseudulla ja yhteys luonnon ilmiöihin oli vahva. Moni sai elantonsa suhteellisen suoraan luonnosta, ja luonnon olosuhteissa piti selviytyä. Oli tärkeää hallita monia kädentaitoja, luontoa piti osata lukea, ja tarinat ja sananlaskut välittivät keskeistä tietoa. ”Kun sä kuulet kuovin äänen, älä mene järven jäälle.”

Mutta kulttuuriperintömme on paljon muutakin kuin maalaiselämää ja luontosuhdetta. Kun yhä useampi muutti kaupunkialueille ja kun elinkeinorakenne muuttui, tarvittiin uusia taitoja ja osa vanhoista jäi sivuun. Yhteisöissä syntyi uusia perinteitä ja tapoja. Esimerkkejä vanhemmasta ja tuoreemmasta elävästä perinnöstä Suomessa on koottu Elävän perinnön wikiluetteloon. Listalta löytynee kaikille jotain tuttua, ja tuntematonta myös.

Aineetonta ja aineellista

Kaupungistumisen myötä vahvistui ja muotoutui uuteen muotoon muiden muassa mökkeilykulttuuri. Mökkeilyä pidetään suomalaisia poikkeuksellisella tavalla yhdistävänä asiana. Ei ihme, että nämä säkeet kolahtivat suomalaisiin vuosikymmen sitten:
Faija anna mun ajaa mökkitie / lupaan että saunaan vettä vien / Muistan kivet ja kannot tän soratien.

 (Arttu Wiskari, 2010)

Mökkeily on tarjonnut kaupunkeihin asettuneille suomalaisille mahdollisuuden seurata luontoa läheltä, pitää yllä vahvaa luontosuhdetta ja toisaalta monia taitoja, jotka eivät esimerkiksi kerrostaloasujalle muuten olisi tarpeen. Osaisinkohan ilman lapsuuden mökkikesiä edes sytyttää tulta tulipesään?


Mökkeily on kuitenkin myös hyvä esimerkki aineettomasta kulttuuriperinnöstä, jolla on myös aineellinen puolensa. Mökkien varustelutaso on kohonnut, ja sen myötä myös niiden negatiiviset ympäristövaikutukset ovat lisääntyneet. Mökkeilyn monista piirteistä kirjoittaa Kati Pitkänen julkaisussa Elossa – luonto ja elävä kulttuuriperintö, jonka muutkin artikkelit ovat tutustumisen arvoisia.

Kohti parempia perinteitä

Aineeton kulttuuriperintö syntyy siis ihmisten sekä ihmisen ja muun luonnon vuorovaikutuksessa. Se sitoo meitä yhteen. Tavat, taidot, tarinat ja käsitykset myös muuttuvat ajassa. Vaikuttaa siltä, että osittain tapamme ovat muuttuneet itsellemme ja koko muulle luonnolle melko hankaliksi. Tai ehkäpä tapamme eivät ole muuttuneet tarpeeksi. Elli Haloon sanoin (2021):
Ahkerina kuin pienet muurahaiset / Me maailmaa tuhotaan / Jos joku meiltä jotain ottaa pois / Nyrkit pystyssä uhotaan / Juokse, juokse ihminen / On sulla kiire kuluttaa / Ja kun on kaikki varat käytetty / On aika taputtaa


Kuten kulttuuriperinnössä niin myös ympäristöhaasteissamme on kyse ihmisen ja muun luonnon suhteista: siitä, millä lailla tapaamme täällä toimia, mitä osaamme ja millaista tarinaa maailmasta ja itsestämme pidämme ohjenuoranamme.

Millaiset asiat meidän kannattaa säilyttää? Onko jotain tärkeää painumassa unholaan? Miten voimme edesauttaa niiden säilymistä? Millaista voimaa niistä voidaan saada tämän päivän haasteiden ratkaisemiseen?

Entä miten voisimme tukea kulttuuriperinnön uudistumista siihen suuntaan, että tapamme elää asettuisi jälleen luonnon kantokyvyn antamiin rajoihin? Miten sovitellaan hankalaksi käyneet perinteet ja maapallon rajat? Kuinka voisimme vahvistaa tulevaisuusperintöä?

Tämän tapaisiin kysymyksiin toivomme vastauksia hankkeilta, jotka osallistuvat avustushakuumme. Kulttuuritason muutoksia on haastavaa saada aikaan, mutta niillä on paljon vipuvoimaa: niiden myötä muuttuu myös tapa harkita asioita ja sitä myötä toiminta. Toisaalta perinteissä on paljon tärkeää viisautta.

Ympäristökasvatuksen ja -valistuksen hankeavustukset ovat haettavissa 30.11. asti. Avustusta voi hakea myös hankkeille, joissa ei käsitellä tätä teemaa vaan edistetään tai toteutetaan ympäristökasvatusta ja -valistusta muuten. Lisätietoa verkkosivuillamme: https://www.ely-keskus.fi/avustukset-ymparistokasvatus



Ympäristökasvatusasiantuntija
Tanja Tuulinen
Keski-Suomen ELY-keskus


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rauhoitettujen eläinten hallussapito, myynti ja vaihtaminen on kielletty

Päällystystöiden painopisteet Keski-Suomessa

Vesistökunnostamisen uudet ja tarpeelliset tuulet