Kauppa vai rauhoitus – kaksi tapaa, jolla uusia luonnonsuojelualueita syntyy

Hitonhaudanvuoren luonnonsuojelualue. Kuva: Elina Lehtinen

Luonnonsuojelualueita syntyy pääasiassa kahdella tavalla: rauhoittamalla alue ELY-keskuksen päätöksellä tai ostamalla se valtiolle suojelutarkoituksiin. Uusia alueita suojeluun tulee nykyään etupäässä vapaaehtoisilta metsänomistajilta METSO-ohjelman kautta, mutta edelleen niitä muodostetaan myös valtakunnallisten suojeluohjelmien toteuttamisen yhteydessä. Joskus samalla alueella käytetään molempia tapoja, sekä rauhoitusta että kauppaa, kuten vastikään Jyväskylän kaupungin kanssa tehdyssä suojeluratkaisussa Jääskelän Natura 2000 -alueella.

Rauhoitusvaihtoehdossa maanomistus säilyy alkuperäisellä omistajalla, ja hänelle maksetaan rauhoituksesta veroton korvaus. Suojelupäätös on pysyvä, ja vaikka tilan omistus siirtyisi eteenpäin, luonnonsuojelualue säilyy kiinteistöllä. Tyypillisesti tilan omistus siirtyy suvussa vuosikymmenten kuluessa seuraaville sukupolville ja luonnonsuojelualue on vain osa isommasta metsäkiinteistöstä. 

Rauhoitusmääräyksistä – siitä, mikä alueella on sallittua ja mikä kiellettyä – neuvotellaan ennen päätöksen tekemistä hänen kanssaan, joka rauhoituspäätöksen tekohetkellä on tilan omistajana. Jos omistajia ja mielipiteitä on useita, neuvottelut voivat kestää pitkään, koska ilman maanomistajien konsensusta asia ei etene. Joskus tilan omistus voi olla pirstoutunut esimerkiksi sisäkkäisten kuolinpesien takia, jolloin jo kaikkien omistajien tavoittaminen asian äärelle voi olla ison työn takana.

"Rauhoitusmääräyksistä – siitä, mikä alueella on sallittua ja mikä kiellettyä – neuvotellaan ennen päätöksen tekemistä hänen kanssaan, joka rauhoituspäätöksen tekohetkellä on tilan omistajana."

Omistajan näkemys, toiveet ja tilan perinteet näkyvät yleensä rauhoitusmääräyksissä, vaikka niiden muotoilun lähtökohtana onkin alueen luontoarvojen säilyminen. Luonnonkirjo ja alueiden ominaispiirteet näkyvät myös rauhoitusmääräyksissä, vaikka niiden yhteinen nimittävä tekijä on sama: luonnon suojelu ihmisen toiminnalta. Rauhoituspäätöksessä voi näkyä omistajan toive laavun paikasta – tai nimenomainen toive, ettei suojelualuetta käytetä virkistysalueena. Jokamiehenoikeuksia voidaan rauhoituspäätöksissä rajata esimerkiksi telttailun suhteen tai asettaa herkille lintusaarille pesimäaikainen maihinnousukielto.

Käsitys luonnonsuojelualueiden käyttötarkoituksesta on muuttunut

Rauhoituspäätöksissä näkyy aina myös ajan henki: 1950-luvulla luonnonsuojelusta ajateltiin eri lailla kuin 1990-tai 2020-luvulla. Myös luonnonsuojelualueille kohdistuvat käyttöpaineet ovat erilaisia kuin aiemmin. Vanhoissa rauhoituspäätöksissä ei ole osattu ennustaa, että joskus luonnonsuojelualueilla haluttaisiin ajaa sähköpyörillä, boulderoida siirtolohkareilla tai piilottaa alueille geokätköjä.

"Vanhoissa rauhoituspäätöksissä ei ole osattu ennustaa, että joskus luonnonsuojelualueilla haluttaisiin ajaa sähköpyörillä, boulderoida siirtolohkareilla tai piilottaa alueille geokätköjä."

Vuosikymmenten mittaan myös ajatukset luonnonsuojelualueiden hoidosta ja ennallistamistarpeista ovat muuttuneet. Aiemmin luonnon katsottiin hoitavan itse itsensä ja oli sitä parempi, mitä vähemmän ihminen puuttui alueen luontoon. Sittemmin on huomattu, että luonnollinen kehitys on johtanut joissain tilanteissa alkuperäisten suojeluarvojen heikkenemiseen, esimerkiksi lehtojen kuusettumiseen ja kenttäkerroksen lehtolajiston ahdinkoon. Luonnonsuojelulaista löytyvät kuitenkin pykälät rauhoitusmääräyksistä poikkeamiseen, joita voidaan käyttää, jos poikkeamisen edellytykset täyttyvät.

Vaihtoehtona alueen myyminen 

Alueen myyminen valtiolle suojeluun on maanomistajan kannalta rauhoitusta suoraviivaisempi operaatio. Rauhoitusmääräyksistä ei tarvitse neuvotella; riittää, että itse kaupasta päästään yksimielisyyteen. Kun maanomistaja myy alueensa valtiolle suojeluun, kauppahinta muodostuu puuston arvon lisäksi myös maapohjan arvosta toisin kuin rauhoituksessa, jossa maapohja jää edelleen maanomistajan omistukseen. 

Kun alue myydään luonnonsuojelualueeksi, luovutusvoitosta ei mene veroa. Kauppaan päädytään usein silloin, kun tilaan ei ole isoa tunnesidettä tai siitä oltaisiin muutenkin luopumassa. Monelle on lapsuudesta asti opetettu, että suvun perintötilasta ei myydä koskaan hehtaariakaan. Kaikkiin tiloihin ei ole kuitenkaan vuosisataisia tunnesiteitä, ja jos tilan on saanut vaikka avioeron myötä, siitä voi suorastaan halutakin eroon. 

"Kun maanomistaja myy alueensa valtiolle suojeluun, kauppahinta muodostuu puuston arvon lisäksi myös maapohjan arvosta toisin kuin rauhoituksessa, jossa maapohja jää edelleen maanomistajan omistukseen." 

Kauppaan voidaan päätyä myös silloin, jos tiedossa ei ole sellaista perillistä, joka olisi kiinteistön omistamisesta kiinnostunut. Kaupan jälkeen maanomistajan ei tarvitse enää huolehtia alueen asioista. Jatkossa Metsähallitus huolehtii suojelualueen virkistyskäytön ohjaamisesta, mahdollisesta ennallistamisesta ja muista toimista eikä alkuperäisen maanomistajan tarvitse allekirjoittaa näihin liittyviä lupia eikä ottaa kantaa erilaisiin suunnitelmiin.

Jääskelän tilaa suojeltiin sekä kaupalla että rauhoituksella


Jääskelän luontopolun nuotiopaikka Päijänteen rannalla. Kuva: Veera Tähtö

Jääskelän alue Päijänteen rannalla Oravasaaressa on jyväskyläläisille tärkeä virkistysalue, jonka Jyväskylän maalaiskunta osti aikanaan etuosto-oikeudella kuntalaisten virkistyskäyttöä varten. Jääskelän tilasta osa on tilan monipuolisten luontoarvojen vuoksi päässyt Natura 2000 -alueeksi 1990-luvun lopulla, ja nyt tehdyillä suojeluratkaisuilla, kaupalla ja rauhoituksella, Natura-alueen toteutus saatiin Jääskelässä valmiiksi. 

Alueelta rauhoitettiin noin 35 hehtaaria ja myytiin valtiolle noin 46 hehtaaria. Jääskelän tilalla on luonto- ja virkistysarvojen ja kuntalaisille rakkaan luontopolun lisäksi myös merkittävää historiaa, onhan se Jyväskylän kaupungin perustajan, majuri Rosenbröijerin kotitila, jonne hänet on myös haudattu. Suojeluratkaisuja mietittäessä tulikin ottaa myös alueen muinaismuisto- ja kulttuuriperintöarvot huomioon siten, että kulttuuriperintöä sisältäviä alueita voidaan edelleen hoitaa. Nämä ratkaisut hiottiin yhteistyössä ELY-keskuksen, Jyväskylän kaupungin ja Keski-Suomen museon asiantuntijoiden kanssa.

Jääskelän alueeseen pääsee parhaiten tutustumaan kiertämällä alueen luontopolun. Luontopolun tiedot löytyvät Jyväskylän kaupungin sivuilta: 

https://www.jyvaskyla.fi/ymparisto/luontoretkeily/luontopolut/jaaskelan-luontopolku


Biologi
Elina Lehtinen
Keski-Suomen ELY-keskus


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rauhoitettujen eläinten hallussapito, myynti ja vaihtaminen on kielletty

Päällystystöiden painopisteet Keski-Suomessa

Vesistökunnostamisen uudet ja tarpeelliset tuulet