Luonnontilaiset harjumetsät kaipaavat ennallistamista

"Kaikkea toivoa ei kuitenkaan harjumetsien suhteen ole vielä menetetty, sillä jo pienillä metsätalouden toimilla harjuluonnon biodiversiteettiä eli monimuotoisuutta olisi mahdollista lisätä. - Emma Thitz

Kuva: Kangasajuruohoa Joutsassa.

Luonnontilaisia tai sen kaltaisia harjumetsiä on jäljellä enää vain vähän. Tämä näkyy muun muassa niille ominaisen kasvillisuuden ja eläimistön taantumisena. Harjumetsä onkin yksi luonnon monimuotoisuuden katoamisen pysäyttämiseen tarkoitetun Euroopan unionin Natura 2000 -verkoston luontotyypeistä. Tällaisten luontotyyppien tilanne on heikko myös Keski-Suomessa.

– Suomessa kasvilajisto on melko ”tavallista”. Täältä löytyy lähinnä kuivahkojen ja kuivien kangasmetsien lajistoa. Harjumetsien edustavaa lajistoa on vain hyvin vähän, suunnittelija Emma Thitz Keski-Suomen ELY-keskuksesta kertoo.

Thitz on tehnyt harjumetsien inventointia Keski-Suomen Natura-alueilla osana Ympäristöministeriön käynnistämää Helmi-ohjelmaa. Hän siis määritti tiedot alueiden lajistosta ja luontotyypin edustavuudesta. Keski-Suomessa näitä alueita olivat muun muassa Hietasyrjänkangas-Sirkkaharju, Syrjäharju ja Pyhä-Häkki.

– Inventoimani alueet ovat olleet lähinnä maa-aineslailla suojeltuja, eli niiden suojelu on koskenut lähinnä maa-aineksen ottoa. Alueilla on siis saanut tehdä metsätaloudellisia toimia suhteellisen vapaasti. Näiden toimenpiteiden vuoksi harjuluonnon biodiversiteetti on vähentynyt entisestään ja luonnontilaisia metsiä ei alueilla juuri ole, Thitz selventää inventoinnin tuloksista.

Harjumetsissä monimuotoisuuden kannalta erityisen merkittäviä ovat jyrkät ja valoisat etelä- ja lounaisrinteet eli niin sanotut paisterinteet. Tämä johtuu siitä, että harjuluonnolle ominainen kasvi- ja hyönteislajisto on riippuvaista runsaasta valosta, lämmöstä sekä kangasmaapaljastumista.

– Ennen harjut myös paloivat säännöllisesti, josta palanutta alustaa suosivat, eli pyrofiiliset, lajit hyötyivät. Nykyisen metsätalouden takia ei paloja enää juuri ole, Thitz lisää. 

Kuva: Yksi harjulajeista on sianpuolukka, jota löytyy myös Keski-Suomesta.

Kaikkea toivoa ei kuitenkaan harjumetsien suhteen ole vielä menetetty, sillä jo pienillä metsätalouden toimilla harjuluonnon biodiversiteettiä eli monimuotoisuutta olisi mahdollista lisätä. Tällaisia toimia olisivat esimerkiksi paahteisten ja valoisien rinteiden puuston pitäminen avoimena kaikissa metsän kehitysvaiheissa ja hakkuu- ja raivaustähteen kerääminen pois maastosta, jolloin ravinteita poistuu ja valo sekä lämpö pääsevät maahan. Lisäksi siemenpuuhakkuut ja maaston kevyempi muokkaaminen päätehakkuiden yhteydessä olisivat hyödyllisiä toimia monimuotoisuuden lisäämisessä.

– Kulottaminen olisi myös luontotyypin tilaa parantava ennallistamistoimi. Riippuen paikasta se saattaa kuitenkin olla yksityisomisteisilla ja metsätalouskäytössä olevilla mailla ongelmallista, Thitz pohtii.

Harjuluonnolle ominaisen kasvi- ja hyönteislajiston tilanteen parantamiseksi voidaan paahteisille paikoille tehdä kangasmaalaikkuja. Tämä tarkoittaa käytännössä kunttakerroksen, eli metsäpohjan kasvuston, poistamista hiekan päältä.

– Harjulajistoa voidaan myös siirtää, mutta se täytyy suunnitella hyvin ja lajit on siirrettävä lähialueilta. Me Keski-Suomen ELY-keskuksessa olemme suunnitelleen harjuajuruohon siirtoistutuksia potentiaalisille kasvualueille, Thitz kertoo.

Teksti: Viestintäharjoittelija Jesse Sironen
Kuvat: Suunnittelija Emma Thitz

Keski-Suomen ELY-keskus

Suunnittelija
Emma Thitz