Juhlavuoden arjessa valtiolla

Itsenäisyyden juhlavuoden loppuhuipennus alkaa olla käsillä. Eipä kuitenkaan Suomi 100 -juhlaa ilman suomalaista arkea. Kun kahvinkeitin porisee huomenta tutulla nuotillaan, on hyvä hetki tehdä pikasuodatus siitä, mitä juhlavuoden teemat - identiteetti, maisema, yhdessä - voivat olla eräälle virkamiehelle aivan tavallisena maanantaiaamuna.

Yhdessä

Painan kotioven kiinni, istun auton kyytiin ja lähden työmatkalle kimppakyydillä miehen kanssa. Samassa meistä tulee osa isoa yhteispeliä, aamuliikennettä. Työmatka sujuu jouhevasti, kun kaikki taitavat liikennesäännöt ja noudattavat niitä. Tie on aurattu sohjosta ja viime kesänä tien pahimmat urakohdat saivat uuden asfaltin. Joukkoliikenteen vihreät bussit, eli tuttavallisemmin linkit, poimivat pysäkeiltä koululaisia, opiskelijoita, töihin menijöitä ja eläkeläisiä. Taitamme yhdessä matkaa joulukuun hämäränä aamuna. Aamuradiossa juontavat kinastelevat keskenään, sen jälkeen musiikkia, uutiset ja sää. Tuttu virastotalo sulkee meidät syliinsä, tervehdimme työkavereita. Työhuoneessa napsautan koneen käyntiin, kirjaudun verkkoon ja aloitan päivän työt osana työyhteisöä.

Maisema

Tähän vuodenaikaan maisemaa ei varsinkaan aamuisin ja iltaisin näe, mutta tutun maiseman tuntee ja muistaa. Päivittäiset reitit ja niiden varren maisemat on meihin sisäänkirjoitettu. Maisema on samaan aikaan oma henkilökohtainen kokemus ja yhteisesti jaettu tila. Tie nousee mäen päälle ja laskee alas, matkalla ohitamme isompia ja pienempiä järviä. Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä rantaa rakkaampaa; siinä se on joka päivä tarjolla, hieman erinäköisenä vuorokauden ja vuodenajasta ja säästä riippuen. Teen mielessäni muistilapun, että katsoisin Areenasta Meidän maamme -dokumenttisarjaa. Helikopterin kyydissä pääsee katsomaan Suomea lintuperspektiivistä ja tuttukin maisema näyttää uudelta. Ilmasta katsottuna hahmottuu, miten metsien ja vesistöjen kirjoma Järvi-Suomi sijoittuu maisemamaakuntien kokonaisuuteen ja minkälaiset lähtökohdat maisemarakenne on tarjonnut ihmistoiminnalle.



Identiteetti

Kotoa lähtiessä kaappaan kuvallisen avainkortin eteisenpöydältä mukaan. Avainkortti on työidentiteetti, joka kulkee työpäivän ajan mukana, avaa työpaikan ovien lukot, käynnistää tietokoneen ja kertoo vieraille kuka olen. Aamukahvia siemaillessa voi käväistä hetken peruskysymysten äärellä, tunnustella omaa avainkorttiaan ja paikkaansa satavuotiaassa itsenäisessä Suomessa. Identiteetti rakentuu suhteessa muihin ihmisiin ja ympäristöön. Juhlavuoden teemat onkin huolella valittu; yhdessä ja maisema, ne ovat keskeisiä minuuden rakennuspuita. Identiteetti ei ole staattinen tila, vaan jatkuva muutos. Jokaisella meistä on oma roolinsa ja tehtävänsä töissä, kotona, koulussa, missä olemmekin, osana yhteistä päämäärää rakentaa tästä maasta kaikille hyvä paikka elää tavallista suomalaista arkea.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Liisa Horppila-Jämsä
Ylitarkastaja
Keski-Suomen ELY-keskus