Tarvitseeko nuoria enää ympäristökasvattaa?

Hiljattain kerrottiin, että Suomen nuoret ovat entistä vakavammin huolissaan ilmastonmuutoksesta. Mediassa ympäristöaiheista on tullut jokapäiväisiä, ja alakoululainenkin tietää jo sulavista jäätiköistä - tästä on ehkä kertonut seurattu youtubettaja. Tarvitaanko varsinaista ympäristökasvatusta oikeastaan enää? Tietoa on saatavilla paljon, huoli nousee. Eikös tämä jo riitä?

No ei ihan. Ilmasto- ja ympäristöhuoli voi nuorilla - niin kuin aikuisillakin - aiheuttaa lamauttavaa ahdistusta. Eikä ihme: maapallon tilaa ja kuormitustamme kuvaavat faktat eivät ole kovinkaan innostavia. Media vyöryttää eteen katastrofeja. Elämme lisäksi esim. vaatehankintojen osalta aikamoisten ristipaineiden keskellä. On ihan tavallista ostaa uusia vaatteita, mutta tuleeko siinä samalla tehneeksi ympäristörikoksen? Mopo saastuttaa enemmän kuin pyörä, mutta kun pyörällä ei pysy kavereiden perässä. Kääks. Ei ole kovin helppoa muuttaa edes omaa arkeaan kestävän kehityksen mukaiseksi, vaikka halua olisikin.

Huolet ympäristöön liittyen voivat olla kovin ahdistavia

Monet taidot tarpeen

Ympäristökasvattajan taitoja tarvitaan tässä tilanteessa toivon herättämiseen ja ylläpitoon sekä käytännön ratkaisujen etsimiseen yhdessä. Esimerkiksi koulussa voidaan tutustua kestävän kehityksen pyrkimyksiin eri puolilla maailmaa ja harjoitella yhteiskunnallista osallistumista jonkin konkreettisen projektin äärellä. Nuorille on hyvä antaa tilaa suunnitella ja toteuttaa. Tärkeää on myös medialukutaidon ja kriittisen ajattelun taitojen opettaminen. Perusprosessien ja peukalosääntöjen kaivaminen monimutkaisista kehityskuluista auttaa ottamaan asiaa haltuun. Eikä onnellisuuden pohtiminenkaan liene pahasta.

"Tärkeintä on se, että kestävän kehityksen haasteista ei vaieta, vaikka ne ovatkin vaikeita ja mutkikkaita."

Ammattitaitoiset ympäristökasvattajat ovat siis edelleen kullan arvoisia. Ympäristökasvattajan tai kestävän kehityksen kasvattajan rooli sopii koulussa monen aineen opettajalle, ja oikeastaan kuuluukin kaikille. Monenlaisesta osaamisesta ja lähestymistavasta on hyötyä. Tärkeintä on se, että kestävän kehityksen haasteista ei vaieta, vaikka ne ovatkin vaikeita ja mutkikkaita. Emme voi jättää nuoria yksin huolensa kanssa. Parhaimmillaan koko koulun henkilökunta on yhdessä miettinyt, miten kestävyys näkyy toimintakulttuurissa ja opetuksessa. Viesti nuorille: me teemme parhaamme, tämä on tärkeää!

Irti latistuksen mankelista

Koulut ovat erityisen tärkeitä, koska siellä oppia on hakemassa koko ikäluokka, mutta myös harrastusryhmien vetäjät, nuorisotoimen väki, vanhemmat, kummit ja mummit ja muut ovat tärkeitä vaikuttajia.

Kaikkien aikuisten tehtävänä on vähintäänkin suhtautua kunnioittavasti ja kiinnostuksella nuortemme - planeetan tulevien aikuisten - huoleen. Ei siis tokaista, että ei sinun kannata yrittää, kun ne kiinalaisetkin…, vaikka itsestä joskus siltä tuntuisikin. Nuorelle on ehkä oikeasti tärkeää olla mieluummin ratkaisun kuin ongelman puolella. Tehokkaimmat vaikuttamisen tavat eivät välttämättä löydy ensiyrittämällä, mutta jos ei yritä, ei mitään saa aikaiseksikaan.

"Nuorelle on ehkä oikeasti tärkeää olla mieluummin ratkaisun kuin ongelman puolella."

Ei myöskään ujostella kertoa, jos olemme itse onnistuneet tekemään jotain vähän kestävämmin. Täydelliseksi on vaikea ryhtyä, mutta jokainen hiilidioksidikilo vähemmän on kilo vähemmän! Naapurille tai työkaverille, tai ympäristöahdistuneelle nuorelle tai lapselle, voi olla tärkeää kuulla, että joku muukin yrittää. Ja ne isotkin pyörät saadaan pyörimään, kun yhdessä tuupataan.

Keski-Suomen ELY-keskus edistää kestävää kehitystä monin tavoin. Ympäristökasvatusta tuemme mm. hankeavustuksin. Ilmastoon liittyen avustuksellamme on hiljattain valmistunut yläkoululaisille tarkoitettu digitaalinen Mahdollinen maailma -ilmastoseikkailupeli.

Ympäristökasvatusasiantuntija
Tanja Tuulinen

Keski-Suomen ELY-keskus