Keski-Suomen ELY-keskus

Ajankohtaisia tarinoita Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toiminnasta

perjantai 24. syyskuuta 2021

Vaelluskalakannat NOUSUssa!


Vaikka otsikko niin saattaisi antaa ymmärtää, ei vaelluskalakantojen tila ole nousussa, vaan ne ovat keskiössä maa- ja metsätalousministeriön hallinnoimassa NOUSU-vaelluskalahankkeessa. Hankkeen keskeisenä tavoitteena on uhanalaisten vaelluskalakantojen tilan parantaminen palauttamalla luontaisen elinkierron mahdollisuus – siis lisääntymis- ja syönnösalueiden välinen yhteys.


"Hankkeen keskeisenä tavoitteena on uhanalaisten vaelluskalakantojen tilan parantaminen palauttamalla luontaisen elinkierron mahdollisuus...  

 

Järvi-Suomen alueella mielenkiinto taimenessa ja järvilohessa


Järvi-Suomen alueella vaelluskalojen kohdalla mielenkiinto kohdistuu erityisesti erittäin uhanalaiseen taimeneen ja äärimmäisen uhanalaiseen järviloheen. Molemmat lajit kutevat syksyisin virtavesien koskialueiden sorapohjilla. Mätimunat kehittyvät talven yli soraikkojen suojissa, poikaset kuoriutuvat keväällä ja nousevat hiukan myöhemmin soraikkojen suojista avoveteen. Pari kolme vuotta joessa tai koskessa vietettyään, osa poikasista suuntaa järvelle syönnösvaelluksella. Osa poikasista, lähinnä taimenen kohdalla, voi jäädä elämään synnyinjokeensa tai -puroonsa koko iäksi.


Potentiaalinen taimenen lisääntymis- ja poikasalue? Matkaa Päijänteelle kolmen padon verran ja noin 25 kilometrin verran.

Vuoden tai muutaman järvellä vietettyään, aikuisikään ehtineet kalat, tai siis ne, jotka tähän asti ovat selviytyneet hengissä, alkavat hormonien ohjaamana suunnata kohti syntymäalueitaan lisääntyminen mielessä. Matkan varrella on ehkä onnistuneesti väistetty erilaiset pyydykset ja petokalojen suut. Tuttu tuoksu ohjaa kaloja kuitenkin päättäväisesti kohti kotikulmia. Esteettömillä virtavesillä suurimmat uhkat ovat luonnolliset pedot ja kalastus. Esteellisissä kohteissa tilanne on toinen. Kun aikoinaan alavirtaan järvelle suunnattiin mahdollisesti padon yli tai erittäin hyvällä tuurilla turbiinien läpi, niin nyt tuo samainen pato voi muodostaa ylitsepääsemättömän esteen.


Joen alaosilla oleva pieni pato estää kalojen nousun koko yläpuoliselle reitille. Padolla säännöstellään ainoastaan yläpuolisen pienen "lammen" vedenkorkeutta.


Patoja on jopa tyhjänpanttina estämässä kalojen nousua


Suomen virtavesiä on muokattu aikojen saatossa monin keinoin. Uomia on perattu uittoa varten. Veden voimaa on valjastettu patojen avulla myllyjen ja sahojen käyttöä varten. Sittemmin moni mylly on muutettu sähköntuotantoon. Ja näistäkin merkittävä osa tuottaa sähköä mahdollisesti vain omaa kiinteistöä varten. Toki monet pienet voimalaitokset ovat sittemmin myös saattaneet lopettaa toimintansa, mutta padot saattavat edelleen olla jäljellä joessa tai purossa estäen vesieliöiden vapaan liikkumisen. Suomessa on lukuisia pienempiä ja suurempia vesivoimalaitoksia, joiden ei ole koskaan tarvinnut millään tavalla kompensoida virtavesille toiminnastaan aiheutunutta haittaa.


"...monet pienet voimalaitokset ovat sittemmin myös saattaneet lopettaa toimintansa, mutta padot saattavat edelleen olla jäljellä joessa tai purossa estäen vesieliöiden vapaan liikkumisen.

 

Taimen on ekologialtaan monimuotoinen laji. Osa yksilöistä elää koko ikänsä paikallisena, osa lähtee vaellukselle järvi- tai merialueille. Jos kalat eivät vaellukselta pääse takaisin lisääntymään, niin ainoastaan mahdollisesti pienikokoisemmat, paikalliset yksilöt lisääntyvät. Pidemmässä juoksussa populaatio koostuu ainoastaan vaeltamattomista yksilöistä – monimuotoisuuden samalla vähentyessä.

Syönnösvaelluksella käyneet, isommat naaraat tuottavat keskimäärin enemmän ja isompia mätimunia kuin pienikokoisemmat, paikalliset naaraat. Se antaa myös mätimunista kuoriutuville poikasille kilpailuedun verrattuna paikallisten naaraiden jälkeläisiin. Naarailla on myös koiraita suurempi taipumus lähteä syönnösvaellukselle niiden lisääntymiseen tarvittavan suuremman energiantarpeen takia. Kun luontaisen elinkierron, sisältäen syönnösvaelluksen, läpikäyneiden yksilöiden vähenemisen myötä geneettinen monimuotoisuus vähenee, niin myös sopeutumiskyky muuttuviin ympäristöolosuhteisiin voi heiketä. Siis esimerkiksi ilmaston lämpenemisestä aiheutuviin ongelmiin.


Matka ylävirtaan tyssää tähän.


Istutetun kalan tyhmänrohkeus saattaa kostautua


Jo vuosikymmenien ajan on Suomessa harjoitettu kalanviljelyä – osana ruokakalan kasvatusta, virkistyskalastusmahdollisuuksien ylläpitoa tai kalakantojen elvyttämistoimenpiteenä. Alkuperäisten taimenkantojen hävittyä, on palautusistutuksia saatettu tehdä läheisen tai vähän kauempana sijaitsevan joen taimenilla. Kotiutukset eivät välttämättä ole kuitenkaan onnistuneet, sillä sen yhden joen taimenkanta on saattanut sopeutua juuri sen yhden joen olosuhteisiin. Toisaalta laitoksella kasvatetut poikaset ovat ehkä oppineet olemaan hiukan tyhmänrohkeita, jotta ainakin laitosolosuhteissa ne pystyisivät maksimoimaan ruuansaannin. Tämä tyhmänrohkeus seuraa poikasia mukana, kun ne istutetaan uusiin elinympäristöihin. Istutetut poikaset saattavatkin joutua huomattavasti todennäköisemmin petokalojen suuhun kuin luonnossa syntyneet poikaset. Jos istutetut kalat onnistuisivat lisääntymään, niin tyhmänrohkeus voi periytyä vielä jälkeläisillekin. Istutuskantoja tulisi uusia, mutta isot, villit yksilöt, joilla kantoja voitaisiin uusia, ovat erittäin harvalukuisia.


"Istutetut poikaset saattavatkin joutua huomattavasti todennäköisemmin petokalojen suuhun kuin luonnossa syntyneet poikaset.

 

Luontaisen vaellusyhteyden katkettua vesistörakentamisen myötä, on lukuisia vaeltavia taimenkantoja menetetty. Ja menetettyä ei saa takaisin. Se voidaan kyllä yrittää korvata parhaalla mahdollisella vaihtoehdolla. Tuki- tai palautusistuksia voidaan tehdä mädin tai pienpoikasten avulla, mutta luontaisen elinkierron mahdollistaminen on ainut keino saada vaeltavia, luontaisesti lisääntyviä lohikalakantoja takaisin virtavesiimme. 

Pelkkä vaellusyhteyden palauttaminen ei välttämättä kuitenkaan yksinään riitä. Virtavesikunnostuksia tarvitaan, jotta lisääntymis- ja poikasalueet ovat kunnossa, mutta yhtä lailla myös kalastuksen säätelyllä syönnösalueilla on suuri merkitys. Lohikalojen suojelemiseksi tehdyillä kalastusrajoituksilla on usein kuitenkin myös muiden kalalajien tilaa parantava vaikutus.

Patoja purkamalla voidaan luontainen vaellusyhteys palauttaa lisääntymis- ja syönnösalueiden välille. Luonnolliset tai tekniset kalatiet voivat olla myös vaihtoehtoinen ratkaisu, mutta useimmiten kuitenkin huonommin toimiva ja kalliimpi vaihtoehto. Kalatiet yleensä mahdollistavat kalojen turvallisen nousun ainoastaan ylävirran suuntaan. Ratkaisuja ja toimenpiteitä tarvitaan kuitenkin myös alavirtaan vaeltavien kalojen ohjaamiseksi turvallisesti padon ohi. Mitä useampi voimalaitos on matkalla alavirtaan, sitä suurempi kato käy.


"Ratkaisuja ja toimenpiteitä tarvitaan kuitenkin myös alavirtaan vaeltavien kalojen ohjaamiseksi turvallisesti padon ohi.


Vanhan myllypadon viereen on rakennettu luonnonmukainen, toimiva kalatie. Järvellä syönnösvaelluksella käyneet taimenet lisääntyvät kalatien yläpuolisilla osuuksilla.


Elinvoimaiset kalakannat tukevat myös alueellista elinvoimaisuutta


Yhdelläkin, luonnossa syntyneellä ja vaelluksella käyneellä naaraalla voi olla merkittävä vaikutus virtaveden lohikalakantaan ja sen tulevaisuuteen. Yksittäisistä kaloista kasvaa iso parvi.

Maa- ja metsätalousministeriön NOUSU-vaelluskalaohjelman kautta toteutetut vaellusesteiden poistot ja virtavesikunnostukset tukevat paitsi kalakantoja, myös alueellista elinvoimaisuutta luomalla mahdollisuuksia paikallisten ja matkailijoiden virkistykseen ja kalastukseen. Laaja-alaista eri toimijoiden välistä yhteistyötä tarvitaan onnistumisten varmistamiseksi.

Teksti ja kuvat: Olli Sivonen

Lue lisää:

https://mmm.fi/vaelluskalat/vaelluskalaohjelma

https://valtioneuvosto.fi/-/1410837/vaelluskalaohjelma-nousun-avustushaku-avattu-rahoitusta-vaellusesteiden-purkamiseen-ja-kalateiden-rakentamiseen


Ylitarkastaja
Olli Sivonen
ELY-kalatalouspalvelut
Järvi-Suomi




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti