Kysymmekö oikeita kysymyksiä tulevaisuuden haasteiden ratkaisemisessa?

Maailma muuttuu nopeasti, mikä tarkoittaa sitä, että haasteet tulevat entistä nopeammin ratkaistaviksi. Samalla haasteet, joita ratkaisemme, ovat monimutkaisia, monivaikutteisia ja –syisiä. 

Tutkimuksessa ja myös tulevaisuustyössä asioita tarkastellaan tietystä näkökulmasta, tutkimuskysymyksen näkökulmasta tai tiettyjen tulevaisuuden trendien näkökulmista. Väestötieteilijä/ -tutkija katsoo asioita vain väestön kehityksen näkökulmasta, työn tutkija työn muutoksen näkökulmasta, ilmastonmuutoksesta kiinnostunut luonnon näkökulmasta jne.

Monisyiset ongelmat vaativat kuitenkin kokonaiskuvan tarkastelua, laajaa perspektiiviä, erilaisten - jopa vastakkaisten - tulokulmien analyysiä ja synteesiä. Jos jäämme kapean näkökulman vangeiksi, ajaudumme pahimmillaan tilanteeseen, jossa etsimme tulevaisuuden monimutkaisiin ongelmiin ratkaisuja yhdestä tai muutamasta kapeasta näkökulmasta.

Toinen yhtä haastava tehtävä on se, osaammeko kysyä oikeita kysymyksiä vai rajaako ajattelumme kysymään nykyisyyden rakenteista käsin vääriä kysymyksiä tulevaisuuteen liittyen? 

Otetaan esimerkki.

Oletko kuullut kysymystä, ”miten saamme tulevaisuudessa houkuteltua tietyn alan osaajia, vaikkapa koodareita Suomeen? Kysymys perustuu lähtöoletukseen, että 1) väestö Suomessa vähenee ja osaavan työvoiman määrä vähenee ja edelleen että juuri kyseisellä alalla tulee olemaan työvoimalle kysyntää. Kysymys perustuu myös toiseen lähtöoletukseen, että 2) työn ja työntekijän on oltava Suomessa. Näistä lähtökohdista kysymys on relevantti.

Mutta entäpä, jos tarkastelemme osaavan työvoiman saatavuuden haastetta digitalisaation näkökulmasta. Digitalisaatio tarkoittaa monipaikkaisuutta, paikkariippumattomuutta, globaalia työvoimaa, jolloin työ voidaan tehdä mistä käsin vain.

Työn tekemisen paikka ei ole alustataloudessa relevantti.

Toinen näkökulma on alustatalous, joka tulee muuttamaan radikaalista rakenteita, sekä kaupan, markkinoiden ja myös työmarkkinoiden rakenteita. Töitä tarjotaan kansainvälisillä alustoilla ja niitä haetaan sieltä. Tällöin työn tekemisen paikka ei ole relevantti. Esimerkin koodausosaaminen voidaan ostaa mistä päin maailmaa tahansa.

Oleellista on vain osaaminen. Tällöin kysymys muuttuu muotoon: Miten ennakoimme osaamista, siten että se vastaa tulevaisuuden työn muutoksen tarpeisiin? Jos ajattelemme työtä bruttokansantuotteen näkökulmasta, meidän olisi saatava Suomeen euroja, joilla voimme maksaa tulevaisuudessa yhteiskunnan infraa, koulutusta, terveydenhoitoa, teitä jne. Kun ennakoimme kaupan rakennemuutosta, ja haluamme bkt:n kasvavan, katse olisi suunnattava alustojen omistukseen. Kansainvälisten alustojen luominen ja omistaminen Suomessa varmistaisi tulovirtojen ja verojen ohjautumisen tänne.

Tulevaisuuden haasteet ovat monimutkaisia ja niihin vaikuttavat monet näkökulmat, sellaisetkin joita emme edes osa ennakoida. Tästäkin näkökulmasta on erityisen oleellista, että osaamme kysyä oikeita kysymyksiä, sellaisia jotka olisivat relevantteja tulevaisuudesta käsin. Muutoin ratkomme ongelmia, joita ei ehkä tulevaisuudessa olekaan.

Erikoissuunnittelija
Päivi Hamarus
Keski-Suomen ELY-keskus